Rakkauden voima

Tämä  vapaamatkustaja lienee vyöskorpionikorentokoiras. Hyppäsi autoomme pienellä maatiellä ajaessamme. No ei hän siis auton sisälle onneksi päässyt. Ikkuna oli kiinni joten jäi ulkopuolelle hengailemaan. Muutaman kilometrin oli kyydissä mukana ja sitten joko putosi tai hyppäsi. Luin huonoista lentäjän taidoistaan, joten toivokaamme, ettei häneltä jäänyt mitään tärkeää lähtöpaikkaan, ei ehkä jaksa lentää takaisin. Tässä skorpionikorennossa kiinnitti huomiota tuo kauhistuttava "nokka". Mutta ei syytä huoleen, ei liene kiinnostunut ihmisverestä tai -lihasta vaan pienistä hyönteisistä. Korento itse on 2,5 - 3 cm pitkä. Kuvissa siivet ja tuntosarvet liehuivat tuulessa auton vauhdin ollessa noin 80 km/tunti.

Metsän pusikkoa raivatessa löysin taas uuden kasvin. Miten voi varjoliljan kukinto olla näin kaunis?!

Tänä kesänä ei ole ollut niin kuivaa kuin viime kesänä, joten pihamme rinteissä villinä kasvavat ruskoliljat voivat hyvin.

Safiirikiurunkannus päätti kukkia nyt.

Iäkkään saunamme pukuhuoneesta pidän kovasti.

Niin, se rakkausjuttu. Farmasiapenkin paikalla ennen kasvoi heinän seassa muutama palavarakkauden tupsu. Siirsin ne parempaan paikkaan, mutta koko ajan pieniä uusia versoja nousee farmasiapenkkiä reunustavien puupölkkyjen vierestä. Kitken ne aina pois. Mutta palavarakkaus on sitkeä, kestävä ja voimakas. Yksikin verso on onnistunut kasvamaan puunkuoren suojassa salaa ja vaivihkaa. Onko tuossa nyt sitten kyse siitä salarakkaudesta? Olo on kuin puun ja kuoren välissä, vai millaistahan se on?