"Täti, anna käsi!"

Muistatko Tamaran, joka ilmaantui pihallemme köynnöstornin taakse istuskelemaan. Hänen alkuajathan olivat vähän karut.

Kun lumet karisivat Tamaran harteilta, tuli helle ja auringonporotus, joka on haalistuttanut Tamaran vaatteita. Vaihtoasuja ei ollut ottanut mukaansa.

No nyt hänen ympärillä on jo muutakin elämää. Molemmilla puolillaan on kelloköynnökset; vasemmalla puolella tumma ja oikealla puolella vaalea. Kelloköynnösten välissä on tuoksuherne ja ne vielä ihan pikkuiset miinanköynnöksen taimet.

Muistelin tässä, että minulla ei ole koskaan ollut tällaisia köynnöksiä. Joskus todella kauan sitten oli mustasilmäsusannaa ja lapsuudenkodissa oli humalaa.

Siksi olenkin nyt niin lumoutuneena seurannut kelloköynnösten nopeaa kasvua, ja niiden versojen tarttumalonkeroita. Ne ovat niin uskomattoman taitavia tarttuessaan naruihin ja puun pintaan.

Ja yksi verso hapuilee niin hellyttävästi Tamaran kättä, on tarttunut hihaan, nykii Tamaraa hihasta aivankuin haluaisi sanoa, että "Täti, anna käsi".