Tervetuloa syksy!

Meillä on tapana kalendaarisen kesän päättyessä viettää juhlailta pihalla. Poltamme lyhdyissä kynttilöitä ja ulkotakassa tulta. Istumme grillikatoksessa pimeän tuloon saakka ja vielä ihan pimeälläkin. Tämä juhla on tavallaan tervetulotoivotus pimeydelle; tehdä pimeästä ystävä sen sijaan, että se tuntuisi pelottavalta ja ei-toivotulta möröltä.

Sitten, Tamara taas tempaisi, hänkin varmaan halusi valmistautua syksyyn, omalla ... hmm ... erikoisella tavallaan. Tamara on aika turhamainen nainen; valitellut ulkonäköään tämän tästä. Sivusilmällä katsellut kelloköynnöksen kauneutta ja jopa sovitellut sitä itselleen.

Sitten yhtenä päivänä poissaollessani oli käynyt operaatiossa. Impulsiivista. Ei ollut ihan loppuun asti ajatellut kaikkia seurauksia. Esimerkiksi kun kimalainen kaivautuu nenänsä syövereihin, niin miltähän mahtaa tuntua?

Miellän hirven syksyn eläimeksi. Ja kuinka kävikään. Kun tänä sunnuntaiaamuna päivämäärän ollessa 1.9. katsoin ikkunasta ulos, näin ensin kaksi hirveä; ison ja vähän pienemmän. Myöhemmin huomasin myös kolmannen, joka oli myös pienehkö. Tämän hieman huonolaatuisen kuvan otin siinä vaiheessa, kun niitä näkyi vain kaksi.