Haaste: Mieluinen kasvituttavuus

Tämä haaste taitaa kulkea kahdella eri nimellä. Sen on aloittanut Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi. Sain haasteen Rikkaruohoelämää -blogin Betweeniltä tuolla otsikossa olevalla nimellä. Samaa Päivin aloittamaa haastetta olen muissa blogeissa nähnyt myös nimellä "Kesällä 2024 ilahduttanut  kasvi".

Minun kasvini on kelloköynnös. Useimmille se taitaa olla vanha tuttu, mutta minulle se oli uutuus viime kesänä.

Kelloköynnös on yksivuotinen, ja sitä löytyy useamman värisenä. Ostin lähipuutarhurilta violetin ja vaalean version (lime) yli metrin pituisina taimina. Ne kasvoivat nopeasti.

Alusta asti oli myös selvää, että kelloköynnökset tykästyivät ja kiintyivät Tamaraan, joka istuu köynnöstornin reunalla. Kelloköynnöksen versot vetivät Tamaraa hihasta ja kiertyivät sen kaulan ympärille ikäänkuin sanoen "Pysythän siinä".

Ensimmäiset nuput ilmestyivät kesäkuun loppupuolella. Ne avautuivat kiduttavan hitaasti; ensimmäinen kukka oli auki heinäkuun kolmastoista päivä.

Kiinnitin huomiota kukintojen heteisiin. Niillä oli joku erityinen koreografia tanssissaan; milloin ne kaikki olivat takana, sitten yksi kaikkien muiden takana, yksi kaikkien edessä, ensin ne olivat suoria, sitten kippurassa. Huisin hauskaa seurattavaa!

Violetinväriset kukat avautuivat ensin vaaleina, ja pikkuhiljaa ne muuttuivat tumman violeteiksi. Niiden "välivärit" olivat myös upeita.

Tässä vaiheessa olin varma, että kelloköynnösten ja Tamaran välinen kiintymys oli molemminpuolista, sillä Tamara nautti suunnattomasti sitä hivelevistä kukista.

Loistettuaan riittävästi kukka putosi maahan hauskasti kokonaisena sekä värinsä että muotonsa säilyttäneenä. Kanniskelin niitä koristeeksi milloin minnekin. Kasviin jäljelle jäänyt osakin oli kuin taideteos.

Osaan noista taideteoksista alkoi kehittymään kaunis ja iso siemenkota.

Eräänä sateisena päivänä kävellessäni köynnöstornin ohi Tamara huikkasi minulle, että "Päärynä kutittaa, ota se pois!" Päärynä? Ihmeissäni menin katsomaan. Tamaran märän tukan päällä oli yksi siemenkota. Siirsin sitä ja kerroin Tamaralle, että se on siemenkota, hänelle läheiseksi tulleen kelloköynnöksen siemenkota, eikä mikään päärynä. Arvaa vaan uskoiko?! Vieläkin on minulle vähän myrtsinä siitä, etten keittänyt hänelle niistä päärynähilloa. Voi sentään!

Kelloköynnöksessä oli siis monta hauskaa seurattavaa; versojen kasvu, nuppujen aukeaminen, kukkien sisähärpäkkeiden tanssi, värimuutokset ja siemenkotien kasvu. Ai niin, vielä yksi. Minusta oli kiinnostavaa seurata, miten kelloköynnöksen tarttumaversot (mikä lie niiden oikea nimi?) kurottelivat ja tarttuivat milloin minnekin. Tartuttuaan johonkin ne muuttuivat kierteisiksi jousiksi. Ja Tamaran hiuksiinkin ne tekivät pikkulettejä. Tuon yläkuvan alareunassa on näköjään verso kasvanut jonkun muun verson lehden läpi. Melko määrätietoinen kasvi; ei paljon väistele.

Haastan seuraavat blogit:                      Oma tupa, tontti ja lupa          Lappalainen etelässä

Haasteen ideana on esitellä joku viime kesäinen kasvi, joka oli ilahduttanut erityisesti. Valitan, etten puhelimellani saa tähän kopioitua koko virallista haasteen esittelytekstiä, mutta löydät sen juttuni alussa mainituista blogeista.