Mie menin taas mettää

Kuvassa on Virkkukoukkusen postikortti.

Muutama sananen elvyttävistä luontokokemuksista. Tuon niminen otsikko löytyy Kirsi Salosen kirjasta Mieli ja maisemat, Eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma (Edita Prima Oy, 2005). Alla olevat tekstilainaukset ovat tuosta kirjasta.

"Luontokokemuksen myönteistä vaikutusta ihmiselle kutsutaan elpymiseksi." Vihreät näkymät ja vesielementit elvyttävät.

Luontokokemusten elvyttävyyttä on tutkittu, ja todettu mm., että "elvyttävä vaikutus syntyy hyvin nopeasti", ...  "elvyttävä elämys voi syntyä tahdosta riippumatta ja elvyttävää vaikutusta ei välttämättä heti huomaa."

"Lumoutuminen on tarkkaavuuden tahatonta kiinnittymistä johonkin ympäristön kiinnostavaan ja innostavaan kohteeseen. ... Kohde voi olla näkymä, johon uppoudutaan niin, että koko muu maailma tuntuu katoavan ja jopa itse myönteisellä tavalla unohtuu."

" Lumoutumista voi kokea, kun tekee havaintoja ympäristöstä - erityisesti jos siihen sisältyy oivaltamiseniloa ja uusien asioiden löytämistä. Elvyttävälle lumoutumisen tunteelle on tyypillistä, että kokemus on hiljainen tai hidas. Elpymistä ei välttämättä tapahdu samalla tavalla esimerkiksi television äärellä, tietokonepeleissä tai jääkiekko-ottelussa. Näissä rytmi ja liike ovat liian nopeita."

Hitaasta tuli mieleen, että joskus joku totesi Helsingin joukkoliikenteestä seuraavasti: metro, bussit ja junat ovat liian nopeita, niissä ei sielu pysy mukana. Mutta raitiovaunu on sopivan hidas; siinä vauhdissa sielu pysyy helposti mukana, eikä ihmiselle tule sellainen olo, että olisi hukannut itsensä.

Lumoutumisiin!