Satavuotiaan sylissä

Heti kun aurinko alkoi paistaa, kultakuoriaiset pörisivät vuohenputken kukinnoille. Mitä yhteistä on peuralla ja kurjella? Molemmilla on kello. Kesällä 2023 heittelin sormustinkukan siemeniä metsäpuutarhan rinteeseen. No nyt niitä on kukkimassa valtoimenaan. Saku nro 1 tässä ja alakuvassa Saku nro 2. Ykkönen on jännän tumma väriltään. Hei, löysin siis harvinaisen uuden lajin, suklaasammakon 🤣. Toivottavasti Tamara ei huomaa sitä; on niin ahnas suklaalle. Kuka tarvitsisi parranajon? Päärynä pienenä.

Oravat pesiytyivät sauna- ja vessarakennukseemme. Niillä oli ilmeisesti poikaset (tai tyttöset), koska ne eivät aina uskoneet poishätyyttelyä, vaan näyttivät olevan puolustusasetelmissa. Eivät hyökänneet päälle, mutta kuitenkin varuillaan piti olla, tai siis olin. Etsiskelin silloin tietoa oravista, ja luin hurjia faktoja mm. niiden purentavoimasta, jonka kerrottiin olevan vahvempi kuin valkovalaan. Ja että orava ei lopeta puremista ennenkuin saa hampaansa yhteen. Olin ennen ajatellut oravia pelkästään söpöinä pörröhäntinä, vaikka tiesin kyllä niiden olevan petoja esimerkiksi linnunpoikasille. Nyt kun haitta osui omaan nilkkaan, niin asenteeni muuttui pari piirua kielteiseen suuntaan. Päästyämme oravista huomasimme toisenlaisen asukkaan samassa rakennuksessa. Lepakko majaili räystään alla juuri vessan oven vasemman yläkulman kohdalla. Ennakkoasenne: hui kauhistus, pelottava, ällöttävä, yök! Asenne näkyy kuvan ottamisessakin; työnnän kamerani vaikka ihan kiinni johonkin toukkaan, mutta ...

Aivan kuin joku kuninkaallinen tai kirkollinen otus olisi tämä, tuosta selän kuvioinnista tuli mieleen. Hän on saikurahaapsanen , saperda scalaris. Ihan oikeasti, en ole itse keksinyt. Tämä kovakuoriainen kuuluu sarvijäärien heimoon, ja kuvassa hän ilmeisesti syö samettikukkaa. Wikipedian mukaan hänen kuuluisi nakertaa puiden lehtiä. Saikurahaapsanen on 11-16 mm pitkä, ja on liikkeellä kesä-heinäkuussa. Luulenpa, että hänellä on kauneuden ja värimaailman tajua, kun istahti juuri tuohon paikkaan kuvattavaksi. Aukeilevia ja nuppuilevia kukkia.   Tässä häärii joku lude; ehkä koivulude . Uimassa on havukantojäärä . Tamaralla on oma jäärä - itsekin on aika jäärä. Hän on muuten myös aika kova mimmi. Jos minun silmälaseissa olisi tuollainen otus, niin saisin kirkumis- ja huitomiskohtauksen. Tuo jäärä on nimeltään lehtikantojäärä . "Sinun silmiesi tähden" laulelin tätä kuvaa tänne ladatessani. Muuten ei ole mitenkään erityinen, enkä edes tiedä, että mihin hyönteisryhmään hän kuuluu, ...

No niin, nyt alkaa suora lähetys Satavuotiaan pihalta. Tunnelmassa on jotain omituista, ja kaikenlaisia juttuja olen kuullut ympäriltäni, tiedä tässä sitten mihin uskoa. Mutta kuitenkin, tervetuloa mukaan! Se on ainakin tosiasia, että on ilmoitettu häitä juhlittavan täällä tänään juhannusaattona. Mutta se on vielä tuskallisen epäselvää, että ketä juhannusmorsian tarkoittaa sanoessaan Tahdon. Aivan kauhea tilanne! Muille osallisille tilanne on vaikea, mutta itse morsian vain hihittelee. Toinen tosiasia on järjestetty avioliitto. Se näkyy kuvassakin, että juhannusmorsian ja juhannusruusu istutettiin jo pienenä kylki toisensa kylkeen sillä tarkoituksella, että he perustavat perheen naimaikäisinä. No, jotain on kyllä jo perustettu, koska tässä kuvassa on heidän jälkeläisensä. Molemmat osapuolet ovat tunnustaneet asian; kyllä, tämä on heidän lapsi, aika pitkällä jo kasvussaan. Tarkkasilmäiset pihapiiriläiset ovat tosin laittaneet liikkeelle huhun, että kannattaa katsoa lapsen lehtien ja var...

Et ole vielä tänä keväänä ja alkukesänä nähnyt vilaustakaan Tamarasta täällä blogissa, sillä hän on ollut nolona viimevuotisissa kauhtuneissa ja risaisissa vaatteissaan. Tamara on siis köynnöstornin uskollinen seuralainen. No nyt hän halusi päälleen jotain väljää ja kultaista. On kuulemma juhlavuosi. -Ahaa, mikähän juhlavuosi?  -No, olen jaksanut istua tässä vahtimassa noita köynnöksiä jo toista vuotta. Niin muuten, missä ne köynnökset olivat talvella. Ja nytkin vielä, missä ne ovat, vaikka on jo yli kesäkuun puolenvälin. Tässä vaan istun tyhjän panttina.  Hyvä on, puin Tamaralle sinisen minihameen ja kultaisen viittamaisen puseron. Hän oli jostain kuullut, että mystisyys on yksi muoti-ilmiö tänä kesänä, ja hän halusi piilottaa kasvonsa pitsin alle. Voi sentään! Tamaraa pukiessa näin köynnöstornin yhden pölkyn rakosessa hietatuhatjalkaisen. Hietatuhatjalkaisen ravintoa ovat lahoavat puut, joten se oli ihan oikeassa paikassa. Se siis jätti rauhaan tuon vieressään köllöttelevän ...