Apua, en pääse pois

Satavuotiaan tonttiin kuuluu metsää; tässä kohtaa nimitän alueita vain ala- ja ylämetsäksi. Koko metsähän on oikeastaan minun leikkipuistoa. Viimeisin hassu ajatus tuli ylhäällä vuorella käydessä, kun siellä oli tasainen pieni aukio ja paljon kiviä. Jatulintarha - täytyy joskus ruveta rakentamaan sinne jatulintarhaa! 

No niin, jalat takaisin maanpinnalle, ja ne jalat veivät kulkemaan alametsän polkuja. Tai oikeastaan sitä ei voinut kulkemiseksi sanoa. Seisoskelin ja ihailin. Otin askelen eteen ja kuvasin jonkun kohdan, palasin kaksi askelta takaisin ja taas oli pakko ottaa kuva tai kaksi. Seisoin ja katselin. Otin askeleen ja kyykistyin kuvaamaan. Minulla alkoi olla jo jano, nälkä ja vessahätä, mutta en malttanut poistua alueelta. Apua, en ikinä pääse täältä pois, on niin ihanaa!




Edeltävissä kuvissa näkyi taustalla ylämetsää, jossa myös se tonttimme korkein kohta eli vuori on.

Seuraavaksi yksityiskohtia.

Samassa kuvassa kolmea sinistä kukkaa; pikkutalviota, lemmikkiä ja nurmitädykettä.





Huomasin yhden kuusen sisällä oksien katveessa pienen perhosen. Se on ehkä joku lehtimittari. Sillä on karvaiset siiven reunat.

Joku mustavalkoinen ötökkä osui myös tielleni.

Pääsin sitten kuitenkin tuolta metsäalueelta lopulta pois, ja samalla kävelyllä löysin vielä yhden perhosen. Sillä on tuollaiset hassut harjamaiset tuntosarvet, joten se on ehkä joku villakkaisiin kuuluva perhonen. Tuntosarvet näkyvät hyvin heikosti tuota tien pintaa vasten, valitan.

Kommentit

  1. I understand why you couldn't go away...this place is beautiful !!!!!!
    Gorgeous pictures !
    Have a shinny weekend !
    Anna

    VastaaPoista
  2. Kaunis paikka,en minäkään olisi malttanut lähteä pois! Niin kauniita kuvia kaikesta. Kesä!🌞🌺

    VastaaPoista
  3. Kaunis paikka - ymmärrän kyllä mikä sinua siellä pidätteli ☺️

    VastaaPoista
  4. Eräänlainen paratiisi 💚 Nurmitädykettäkin, jonka lumoissa olen tänä kesänä.
    Hyvä otsikko, herätti kiinnostuksen 😎😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A! Nurmitädykettä minäkin olen kovasti ihaillut, sitä onkin nyt runsaasti.

      Poista
  5. Sinä jos kukaan osaat nauttia luonnosta kaikilla aisteilla. Valokuvaus ilmeisesti auttaa näkemään kaikkia pieniä, kauniita yksityiskohtia paremmin.
    Onneksi sentään pääsit pois :-)))).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu pääsin. Voi olla noin. Kun tiellä näen pienen pienen perhosen, niin ilman kameraa en ehkä kyykistyisi tutkimaan sitä. Kiitos Terhi!

      Poista
  6. Aivan ihana on satavuotiaan tontti! Hurmaavaa. Kukkia vaikka millä mitalla! Ihania nuo ötököiden pienet karvayksityiskohdat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä on niin monimuotoinen tontti, ja sitten vielä hurjat korkeuserot. Ötököissä on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita elävistä olennoista näkee vain kameralla tai suurennuslasilla. Käteen en viitsi ötököitä ottaa tutkittavaksi. Kiitos Saila!

      Poista
  7. Sinä onnellinen, oma metsä ja siellä vuori. Eihän sellaisesta paikasta pois voi halutakaan. Hyvä idea ryhtyä rakentamaan sinne jatulintarhaa. Tulevat arkeologit saavat uutta pohdittavaa, kuka on rakentanut ja miksi?
    Mukava paluumatka, kun perhoset saattelivat sinua kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olen onnellinen tästä maatilkusta. Kiitos Between kannustuksesta, jatulintarha olisi sopiva "pikkuhiljaa" -projekti.

      Poista
  8. Jatulintarha olisi ihana!
    En yhtään ihmettele, ettet pääse luonnon ihmeiden ääreltä pois, kun sinulla on silmää huomata kaikki pienimmätkin yksityiskohdat🌲🌿🍄🌸🦋🐝🐛🐞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Täytyypä ryhtyä tuumasta toiseen sen jatulintarhan kanssa. Hah hah mikä lipsahdus. Piti olla tuumasta toimeen, eikä vaan lisää tuumailua 😁. Tykkään katsella luontoa tarkkaan, ja se kannustaa, kun löytää kaikkea ihmeellistä.

      Poista
  9. Luonto, alkukesä, aurinkoinen päivä. Mitä muuta sitä tarvitsee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, siinä on kaikki tarpeellinen, kiitos Puikoillanikin.

      Poista
  10. Teillä on paljon kauniita kukkia metsässä. Kävelin itsekin eilen metsässä, etsin maariankämmeköitä. Ne eivät vielä kuki, mutta pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maariankämmeköitä ja valkolehdokkeja kaipaan, niitä ei meillä kasva. Mutta onneksi paljon muuta. Kiitos Maija!

      Poista
  11. Kesä kauneimmillaan on myös siellä . Linnut suorastaan läkähtyvät lauluunsa . Täällä kun ei kuule kovin paljon muuta kuin luonnon ääniä....samoin teillä . Ihanasti kuvasit askeltamistasi .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuu, ilma on sakeanaan linnunlaulua. Askeltaminen oli juuri tuollaista, joka puolella oli niin kaunista ja kauniita yksityiskohtia. Kiitos Nila!

      Poista
  12. En yhtään ihmettele, että et meinannut päästä pois - oli niin paljon koettavaa, ihasteltavaa, kuunneltavaa ja katseltavaa! Kiitos Anna, että saimme mekin olla osallisena tuolla retkellä!

    VastaaPoista
  13. Onneksi olet pois päässyt, eihän tätä kirjoitusta kuvineen muuten olisikaan! Haaveita on aina oltava ja ehkä joskus sillullan on vuorella oma linnasi, se Jatulinlinna. Polkukin sinne on kaunis, kesäkukkien reunustama.
    Nurmitädykettä minä aion vielä tällä viikolla siirtää pihaan villiintyneen heinäsaran liepeiltä. Tykkään nurmitädykkeen sievistä sinisistä kukista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah hah, niinpä. Nurmitädyke on sievä kasvi. Kiitos aimarii!

      Poista
  14. No kyllä tuolla kaunista katseltavaa ja kuvattavaa onkin riittänyt. ❤️ Ihanan näköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ihana metsäniitty, kiitos Kruunuvuokko!

      Poista

Lähetä kommentti