Kuka pelkää psykobioottia?


Mitä? Tämäkö? Näyttääkö tämä psykobiootilta? Jaaa, voi se ehkä vähän näyttääkin. Mutta eeiii, ei tämä ole psykobiootti. Tämä on vain yksi pihan koriste. Kävelin pihalla ja hypistelin kourassani tarpeettomia pieniä koristekiviä. Mietin, että mihinkähän nämä voisi laittaa. No, vastaan ilmestyi pölkky, jonka päällysosa oli kokonaan kainiisti sammaloitunut. Siihen! Värit sopivat niin hyvin yhteen. Ulla-myrskykään ei hyppyyttänyt noita tuosta pois.

Olisi kysymys pioniasiantuntijalle, ehkä juuri sinulle. Kahdesta pionin kukasta on tullut oudot tötteröt; melkein kymmenen senttiä kukan keskusta on työntynyt ulospäin. Kuuluuko tällainen ilmiö johonkin lajikkeeseen, vai onko näillä joku erityislahjakkuus?

Ensin kukka oli tällainen normaali.

Nyt ne ovat tällaisia tötteröitä.



Diabetes -lehden numerosta 3/2025 löysin kaksi jännää pikkujuttua. Ujutan ne tänne vaivihkaa muun tekstin väliin. Ensimmäinen liittyy psykobiootteihin. Psykobioottinen ruoka edistää hyödyllisten suolistomikrobien kasvua ja toimintaa, ja sillä voi olla mielenterveyttä edistäviä vaikutuksia. Kasvispainotteinen ja kuitupitoinen ruoka on psykobioottista. Lisäksi erikseen mainitaan fermentoidut eli hapatetut elintarvikkeet, kuten piimä, jogurtti, viili, hapankaali ja teejuoma kombucha.


Rohtonukula kukkii alla olevissa kuvissa. Kukinnot ovat pienet. Ei se pienuus mitään, mutta ... Ihmettelenpä, että kukahan on suunnitellut nämäkin kukat. Ei olisi tainnut päästä Marimekolle töihin?!

Tässä se toinen Diabetes -lehden juttu. Ihmisellä saattaa olla paikallaanololle altistava geeni. Ajatteles! Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkijat osoittivat, että joillakin voi olla geeniperimä, joka altistaa paikallaanololle. Tämä saattaa säädellä ihmisen liikuntakäyttäytymistä. No niin, tuo geenihän selittää laiskuuden; haluttomuuden lähteä jumpparyhmiin ja lenkille. Siis kaverilla. Taas yksi geeni, jota vastaan pitää taistella. Mutta se kannattaa, sillä tässä asiassa loppujen lopuksi se on elämäntapa eikä geeni, joka tappaa.


Sarjassa "tässä on todella kaunista viiden vuoden kuluttua" esittelen uuden ruusupenkin tai -aidan. Vähän korkeammalla kulkevan polun reuna kaipaa ryhtiliikettä, sanoi mies. Sitten hän kaivoi siihen kukkapenkin. Minä istutin siihen omien ruusupensaiden pikkuruisia juuri - tai siementaimia; yhdeksän punalehtiruusun, kaksi juhannusruusun ja yksi jonkun muun. Ympärille koivupölkkyä, kiviä ja koristeaitaa. Sitten vain odottamaan ja munakello hälyttämään viiden vuoden päästä.
Jos tästä projektista en koskaan enää kirjoita mitään, enkä näytä kuvia, niin ole niin hienotunteinen, ettet kysy mitään.

Ilta alkoi hämärtää, ja uudet aurinkokennovalot syttyivät. Pikkuruukut grillikatoksen seinäristikoissa

 ja pöllö syreenipusikossa.

Kommentit

  1. Kyllä täällä nyt nauru maistuu! Tapasi kirjoittaa iskee suoraan hämäläiseen huumorihermoon. Ja lupaan olla muistuttamatta ruusutarhasta. Sitä paitsi minulle taitaa olla tuo mainitsemasi geeni - oikein pahana on!

    VastaaPoista
  2. Beautiful flowers and pictures !
    Have a shinny day !
    Anna

    VastaaPoista
  3. Eläköön Jyväskylä! Kyllä huvitti tuo heidän tutkimuksensa. Sitten heräsi epäilyksen peikko: lehden numero on 3/2025 - osuuko se aprillipäivän tienoille? Voisiko olla?

    VastaaPoista
  4. Sympaattinen koriste (eka kuva), sammalta pohjana. Keltainen on ihanaa.
    Oi miten suloiset aurinkokennovalot ♥ ja paljon muutakin kaunista.

    VastaaPoista
  5. Tuosta ruusupenkistä tulee upea, muista sitten esitellä se viiden vuoden kuluttua, en siis lupaa olla hienotunteinen missään tapauksessa...
    Minulle tulee kyllä diabetes lehti mutta ei siellä mistään geeneistä ole ollut tekstiä...-)

    VastaaPoista
  6. Rohtonukulan kuva tuli kuin tilauksesta. Tv:n kissanruokamainoksessa sen terveellisyyttä on hehkutettu ja minä olen miettinyt, millainen ylipäätään nukula on. No, nyt sekin selvisi. Kiitos!
    Diabeetikkona olen lukenut ja saanut tietoa psykobioteetistä aiemminkin. Ei siis pelota. Sen sijaan paikallaanololle altistava geeni vaikuttaa uudelta termiltä vanhalle tutulle laiskuudelle. Sellaista geeniä en mielestäni omaa. Tosin viime päivien sateiden vuoksi sohva ja kirja ovat kutsuneet turhankin usein. Jollei luvattu poutajakso toteudu, pelkään liimautuvani sohvaan loppukesäksi.

    VastaaPoista
  7. Kyllä tuossa uudessa penkissä ainakin punalehtiruusu kasvaa :) Psykobiooteissa on varmasti järkeä ja niitä pyrin käyttämäänkin.

    VastaaPoista
  8. En minä psykobiootteja pelkää. Entäpä jos pionisi on saanut jonkun psykobiootin, joka tekee sille halun muodostaa persoonallisia kukkia?
    Tekstisi ovat mainiota proosajutustelua.

    VastaaPoista
  9. Taas on pissat melkein housussa (anteeksi, mutta totta se on!)😂 Tuo ruusupenkkijuttusi osui juurikin siihen kuuluisaan nauruhermoon! Itsellä on monesti sama ajatus, kun kirjoittaa jostain projektista, joka meneekin sitten päin sitä itseään ja toivoo hartaasti, ettei kukaan sitä muista kaivaa päivänvaloon! Munakello hälyyttämään viiden vuoden päähän...Se räjäytti pankin!
    Ai niin, oliko tässä jutussasi muutakin? Tuo pionin kukka on ihan normaali, jotkut lajikkeet tekevät tuota. Rohtonukulan kukka on kaunis.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti