Kuka pelkää psykobioottia?

Mitä? Tämäkö? Näyttääkö tämä psykobiootilta? Jaaa, voi se ehkä vähän näyttääkin. Mutta eeiii, ei tämä ole psykobiootti. Tämä on vain yksi pihan koriste. Kävelin pihalla ja hypistelin kourassani tarpeettomia pieniä koristekiviä. Mietin, että mihinkähän nämä voisi laittaa. No, vastaan ilmestyi pölkky, jonka päällysosa oli kokonaan kainiisti sammaloitunut. Siihen! Värit sopivat niin hyvin yhteen. Ulla-myrskykään ei hyppyyttänyt noita tuosta pois.

Olisi kysymys pioniasiantuntijalle, ehkä juuri sinulle. Kahdesta pionin kukasta on tullut oudot tötteröt; melkein kymmenen senttiä kukan keskusta on työntynyt ulospäin. Kuuluuko tällainen ilmiö johonkin lajikkeeseen, vai onko näillä joku erityislahjakkuus?

Ensin kukka oli tällainen normaali.

Nyt ne ovat tällaisia tötteröitä.

Diabetes -lehden numerosta 3/2025 löysin kaksi jännää pikkujuttua. Ujutan ne tänne vaivihkaa muun tekstin väliin. Ensimmäinen liittyy psykobiootteihin. Psykobioottinen ruoka edistää hyödyllisten suolistomikrobien kasvua ja toimintaa, ja sillä voi olla mielenterveyttä edistäviä vaikutuksia. Kasvispainotteinen ja kuitupitoinen ruoka on psykobioottista. Lisäksi erikseen mainitaan fermentoidut eli hapatetut elintarvikkeet, kuten piimä, jogurtti, viili, hapankaali ja teejuoma kombucha.

Rohtonukula kukkii alla olevissa kuvissa. Kukinnot ovat pienet. Ei se pienuus mitään, mutta ... Ihmettelenpä, että kukahan on suunnitellut nämäkin kukat. Ei olisi tainnut päästä Marimekolle töihin?!

Tässä se toinen Diabetes -lehden juttu. Ihmisellä saattaa olla paikallaanololle altistava geeni. Ajatteles! Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkijat osoittivat, että joillakin voi olla geeniperimä, joka altistaa paikallaanololle. Tämä saattaa säädellä ihmisen liikuntakäyttäytymistä. No niin, tuo geenihän selittää laiskuuden; haluttomuuden lähteä jumpparyhmiin ja lenkille. Siis kaverilla. Taas yksi geeni, jota vastaan pitää taistella. Mutta se kannattaa, sillä tässä asiassa loppujen lopuksi se on elämäntapa eikä geeni, joka tappaa.

Sarjassa "tässä on todella kaunista viiden vuoden kuluttua" esittelen uuden ruusupenkin tai -aidan. Vähän korkeammalla kulkevan polun reuna kaipaa ryhtiliikettä, sanoi mies. Sitten hän kaivoi siihen kukkapenkin. Minä istutin siihen omien ruusupensaiden pikkuruisia juuri - tai siementaimia; yhdeksän punalehtiruusun, kaksi juhannusruusun ja yksi jonkun muun. Ympärille koivupölkkyä, kiviä ja koristeaitaa. Sitten vain odottamaan ja munakello hälyttämään viiden vuoden päästä.

Jos tästä projektista en koskaan enää kirjoita mitään, enkä näytä kuvia, niin ole niin hienotunteinen, ettet kysy mitään.

Ilta alkoi hämärtää, ja uudet aurinkokennovalot syttyivät. Pikkuruukut grillikatoksen seinäristikoissa

 ja pöllö syreenipusikossa.