Keimaileva amiraali

Mistä noita liljoja putkahtelee? Mies onkin ollut ahkerampi kuin mitä olen havainnut.

Pihan yhdessä nurkkauksessa lenteli kaksi amiraalia. Päästivät hyvin lähelle. Tämä toinen laskeutui puolen metrin päähän minusta lehdelle. Sain kaikessa rauhassa tähtäillä. Ja tämäpä siivekäs aloitti oikein keimailemaan kameran edessä. Hitaasti pyöri ympyrää, ja välillä räpsytteli siipiään rauhalliseen tahtiin. Mikäpäs siinä, minä kuvasin ja kehuin.

Älähän ihmettele tätä epämääräistä kasaa jonkun ötökän osia. Minä kerron.

Näin jotain kummallista liikkuvaa grillikatoksen pöydällä. Menin lähemmäs. Tämä joku ötökkä kömpelösti köllähteli siinä pöydällä ja sitten putosi pää edellä pöydän rakoon. Jumittui siihen. Ihan itsestään putosi. Vannon, etten minä tehnyt sille mitään, olisi uskaltanutkaan.

Kasa on noin kolmesenttinen. Ötökällä näyttää olevan sekä pitkä peräpää että pitkä kuono. Ja nuo jalat, niiden täytyy olla pitkät. Tuossa ne ovat ainakin kaksinkerroin. Juuri ennen pyllähtämistään pöydän rakoon näin sen vartalon julkisivun, ja siinä oli jotain mustakeltaraitaista.

No, menin vähän ajan päästä uudestaan paikalle. Suunnittelin jollain tikulla, pitkällä tikulla kääntäväni sen varovasti oikein päin, että näkisin sen tarkemmin. Perkules, niinkuin isäni olisi sanonut, se oli hävinnyt. Sitä ei ollut pöydän väleissä, ei pöydän alla, ei missään. Harmitti.

Se olisi taatusti ollut joku superharvinainen (🤣 niin aina) ilmastonmuutoksen tuoma etelän Koikkalainen, jonka minä ensimmäisenä olin nähnyt. Pitkästä matkasta uupuneena se pökräsi pöydälleni. Pyörtymisestä selvittyään se varmaan jatkoi matkaansa jonkun toisen löydettäväksi. Joten olehan tarkkana, saatat saada Koikkalaisen napattua. Voi sitä onnea, jos niin käy.

Melkein onnistuin. Kimalaista lennossa en ole saanut kuvattua. Tässä kimalainen on juuri laskeutumassa mustasilmäsusannaan.

Jos minä olisin kimalainen, niin työntäisinköhän minäkin pääni tuosta noin vain ihan mihin tahansa mustaan aukkoon?!