Kahdesta kahteenkymmeneen
Torstai 20.11.2025
Tulin Satavuotiaalle pienen poissaolon jälkeen. Talossa sisällä ei ollut vielä ylläpitolämpöä. Kun saavuin klo 13.20 ulkolämpötila oli kaksi astetta plussan puolella. Ulkona oli ohut vähän loskainen valkoinen kerros. Kukkiva ruusunoksa symboloi nöyrtymistä talven edessä.
Sisällä lämpöä oli kaksi astetta, tai jos tarkkoja ollaan niin 1.9 astetta. Laitoin pari patteria päälle. Takkaan laitoin isoja lämpökynttilöitä palamaan, sillä hormi pitää saada ensin kuivaksi ja lämpimäksi, jottei tule ilmalukkoa. Viimeisimmän nuohouksen jälkeen tuohon takkaan tuli tuommoinen ominaisuus tai taipumus.
Muistan oikein hyvin sen yön. Illalla takka oli syttynyt ihan normaalisti, mutta sitten aika pian yhtäkkiä savun suunta hormissa kääntyi ja kaikki savu tuli sisälle. Tuprusi luukun reunoistakin. Sille ei mahtanut mitään. Tupa oli sankkana savusta.
Hetkinen, lisään takkaan puita.
No niin. Savun takia palohälyttimetkin aloittivat kovan huutonsa. Ennen nukkumaanmenoa oli tuuletettava. Kaikki ikkunat ja ovet auki, mikä tarkoitti "tervetuloa hyttyset ja muut ötökät". Kun sitten yritin nukkumista, vilu ja miljoona hyttystä häiritsivät. Hyvä niin. Otin puhelimeni esiin ja aloin googletella takan savuttamisesta. Ja löysin sen. Kiitos näiden kammottavien laitteiden. Nyt oli taas iso apu löytämästäni ilmalukko-tiedosta. Aamun tullen tiesin mitä tehdä. Kynttilöillä ensin hormin lämmitys ja - tadaa - takka veti taas normaalisti.
Annoin noiden lämpökynttilöiden palaa pari tuntia ja sinä aikana tein tarkastuskierroksen tiluksilla. Kaikki oli ennallaan ja hyvin. Taivaalle oli viritelty pitsinauhaa.
Sisälle tultua oli jo aika laittaa takkaan tuli. Ai niin, ennen ulosmenoa join tulokahvit paikallisen leipomon wienermunkilla. Se on perinne.
Perjantai 21.11.2025
Herätessä ja ylösnoustessa klo 6.27 sisälämpömittari näytti 13.7 astetta. Hämmästyin. Luulin, että olisi ollut enemmän, peittojen alla oli niin lämmintä. Nukuin hyvin. En palellut yöllä yhtään. Laitoin yöpaidan päälle villatakin, ja minulla on todella lämmin untuvapeitto. Oli kyllä totta puhuen ihan pikkuisen viluinen olo aluksi, joten otin päälleni vielä toisen peiton.
Ulkona on vielä pimeää ja puoli astetta pakkasta. Pihalla käydessä saappaiden alla kuului rouskuntaa, kun eilinen sohjoinen maa oli jäässä.
Laitoin heti tulen takkaan. Olipa nihkeää. Hyvistäkin sytykkeistä huolimatta takka näytti minulle mustaa naamaa.
Hetken istuin aina vaan sammuvan takan edessä miettien. Yritin muistella, että mitä hohdokasta tässä pitikään olla, tässä koko hommassa.
Sitten takka syttyi iloisesti palamaan. Katselin sen valossa ympärilleni ja muistin miten ihanaa täällä on.
Ikkunasta näin, että taivaanrannassa oli hieman vaaleaa. Kyllä se tämäkin päivä valkenee, ja lämpenee. Aamut ovat elämän parasta aikaa.
Puutalo on hauska lämmetessään. Siellä sun täällä kuuluu naks ja poks, rits ja räts, kun rakenteiden lämpötila muuttuu.
Kello on yhdeksän, ja lämpötila 14.9. Sormia paleltaa ja nokka tuntuu kylmältä siitä huolimatta, että välillä istun ihan takkaluukun edessä. Kun välillä nousen nojatuolistani, niin palatessa päällinen tuntuu taas kylmältä; joka kerta saan istua uudestaan kylmälle tuolille.
Aurinko taitaa olla vapaapäivällä, pienesti satelee lunta. Ei hätää, minulla on katto pääni päällä ja seinät ympärillä.
Katosta tulikin mieleen tuo mystinen tila Satavuotiaan tuvan sisä- ja ulkokaton välissä. Sen täytyy olla aika matala, silti siellä on pienet ikkunat talon molemmissa päädyissä. Täällä sisäkatossa on pieni luukku, josta sinne pääsisi kömpimään. Ainakin kuntokartoittaja oli aikoinaan päässyt katsastamaan ja valokuvaamaan sitä. Kuvat ovat epäselviä, niistä ei näe oikeastaan mitään mitä "vintillä" on.
Jostakin syystä en haluakaan tietää tarkemmin vintin elämästä. Lepakoita siellä elää ainakin. Joskus on leikitelty ajatuksella, että entäs jos sinne olisi joku kerta syttynyt valo, iik, tai ikkunassa näkyisi kasvot, iik iik. No, lähinnä siellä on jotain villaisia ja pahvisia eristeitä ja lepakoiden jätöksiä. Ja mitä ihme kirppuja niillä lepakoilla onkaan. Joten on varmasti helppo uskoa, ettei tee mieli mennä sinne ryömimään.
Paitsi jos, entäs jos, jospa joku entinen asukas on piilottanut sinne aarteen. Kaikki on mahdollista täällä. Maakellarissakin ... niin, kun avasimme ensimmäisen kerran maakellarin oven, ja odotimme näkevämme siellä hyllyjä ja ehkä jopa unohtuneita säilykkeitä hyllyllä tai edes lattialle pudonneen muumioituneen lantun, niin ehei, ei ei, ei sinnepäinkään, ei mitään tuollaista. Siellä oli kaksi pulpettia, kaksi ikivanhaa kellertävää puista pulpettia.
Kello on kymmenen. Ja lämpöä on jo 16.1 astetta. Otan jo patterit pois päältä, turhaa kuluttavat sähköä. Tästä eteenpäin pärjätään takalla. Laitan kahvit tulemaan, ne on nyt ansaittu. Lämpö on valtaamassa tuvan.
17.6 on lämpöasteita nyt tuvassa kellon ollessa 11.32. En lisää enää puita takkaan. Poltan uudestaan illemmalla. Lämpö nousee vielä hiilloksen aikana, ja vielä pellin kiinnilaittamisen jälkeenkin.
Kello on vähän yli 16. Tupa lämpenee olettamaani hitaammin. Nyt on 18.9 astetta. Ehti tulla jo uusi hämärä ja uusi takanpolttaminen ennenkuin tullaan pääsemään siihen kahteenkymmeneen.












Hieno raportti. ❤️ Sinulla / teillä on eränkävijän taitoja, kelpo partiolaisia. Minä hienohelma olen täällä hytissyt kun sisälämpötila laski parina päivänä 20 asteeseen, ja hiukan allekin. 😀 Mutta tosiaan tunnelmat on kohdallaan. Keittiön mittarimme näyttää tällä hetkellä peräti 22.2. Lämpö ON suloista 💕 Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Rita A! Kyllä lämpö hyvältä tuntuu.
PoistaIhan kuin olisin lukenut Touhulan lämmityssessiota :-). Usein pitää aloittaa nollan tuntumasta ja siitä sitten pikkuhiljaa....
VastaaPoistaIlmalukkokin on valitettavan tuttu juttu ja muutaman kerran olen se saanut tuta. Savua tuli enemmän ikkunoista ja ovesta kuin piipusta !!! Nykyään jos aloitan kylmillä tulisijoilla niin lämmitän ensin lämpöpuhaltimella 10-15 minuuttia hormia sieltä alaluukusta ja sitten vasta laitan tulet. Sinä käytit siihen hommaan kynttilöitä.
Hyvä untuvapeitto on loistava sijoitus . Välillä olen nukkunut myös pipo päässä .
Kun katselin tuota kuvaa jossa istuit villasukat jalassa tulen ääressä tuli oikein kodikas lämmin seesteinen olo ja myös pienen pieni ikävä Touhulaan.
Miten se sanotaankaan, "vastusten kautta voittoon". Kyllä ihminen keinot keksii. Kiitos Terhi!
PoistaOmat mökinlämmitykset tuli mieleen. Sauhu on tosi inhottava juttu, kun se haju jää niin pitkäksi aikaa vaikka kuinka tuulettaa. Matalapaineisella ilmalla meilläkin sauhu tuppaa aluksi sisälle. On aina ilo nähdä, kun tulet syttyvät heti, eikä viidestoista päivä, kuten usein käy ;D Sitten kun saa mökin lämpimäksi, onkin jo kotiin lähdön aika.
VastaaPoistaViileässä on hyvä nukkua, jos ei nenä palellu.
Kylmä nenä tuntuu epämiellyttävältä, se on kuitenkin pikku juttu. Kiitos Sartsa!
PoistaUusi idea tuo lämpökynttilöiden polttaminen. Ennen poltettiin tuhkaluukussa paperia ja sitten sytytettiin takkaan tuli
VastaaPoistaMeillä on varaavatakka ja ukko lämmittää talvisin joka toinen päivä.Tulta on kivaa katsoa
Puulämmitys on lopulta ihana asia, kiitos enkulin käsityöt!
PoistaLovely pictures ! No snow here but cold too !
VastaaPoistaWe use to clean the wood stove flue once a year.
Have a cozy weekend !
Anna
Thanks Anna! Have a nice week!
PoistaOsaat tunnelman luomisen tekstiisi..🤗🤗
VastaaPoistaKaunis kiitos sini!
PoistaKiva tarina kodin lämmittämisestä. Satavuotias kaipaa hellää hoitoa ja pitkäaikaista huolenpitoa jaksaakseen pitää asukkaat lämpiminä. Vuoden 2011 tapaninmyrskyn usean päivän sähköttömyydessä totuttiin nukkumaan +16 asteessa, mikä tuntui varsin lämpimältä. Kunhan pysyi peiton alla. Taidankin laittaa takkaan tulen. Lämpö nimittäin tuntuu tosi hyvältä.
VastaaPoistaLämpö on mukavaa. Meilläkin muistetaan hyvin tapaninmyrskyn aika. Kiitos Between!
PoistaPaperilla meilläkin ekoja tulia tehdessä paikkoja lämmitetään. Ihan loistava kirjoitus. Itse tykkään lämmöstä mutta isä on enemmän viileän ja kylmän ystävä.
VastaaPoistaNiinpä, ihmiset ovat erilaisia. Kiitos sami niilola!
PoistaHieno ja tunnelmallinen kertomus. Ihan elin mukanasi joka hetken🔥
VastaaPoistaKiva kuulla, kaunis kiitos Liisa!
PoistaSamoin totean minäkin, kuin Liisa tuossa edellä. Satavuotiaan talonne lämpötilan kohottaminen siedettävään lukemaan, oli hauskasti ja mielenkiintoisesti kerrottu.
VastaaPoistaSuuret kiitokset Kruunuvuokko!
PoistaVaikeuksien kautta voittoon! Sitkeä sissi olet Anna. Me ei enää. Monet kerrat on menty vapaa-ajan Savon-taloon tai Ruokolahden-mökille, kun tulolämpötila on ollut sama kuin sinulla. Nykyisin ollaan niin mukavuudenhaluisia, että talossa pidetään peruslämpöä läpi talven ja nostetaan lämpö ennen menoa ilmalämpöpumpulla. Mökille puolestaan saadaan etäohjattavilla sähköpattereilla haluttu lämpötila ennen menoa.
VastaaPoista"savutuvasta" olemme mekin "nauttineet". Savu tosiaan yllättää silloin tällöin myös edelleen.
Sinä keksit hauskasti tekemistä koko lämmityksen ajaksi. Yökin oli siinä välissä. Von vain kuvitella, miten onnellinen olit, kun mökki oli lämmin ja entinen ihanuus palasi. Kerroit mielenkiintoisesti.
Kaunis kiitos Sirpa! Kyllä tuollaista kylmyyttä kestää, kun tietää sen olevan väliaikaista. Tulee aina mieleen ne mm. sotien jaloissa olevat ihmiset, jotka elävät loputtomassa kylmyydessä.
PoistaSatavuotiaalla on omat kommervenkkinsä, jotka on syytä tuntea, jos mielii tuvan lämpimäksi.
VastaaPoistaKiva selostus. Näin kaupunkilaisena en osaisi. Hyvä sinä!
Suuret kiitokset Puikoillanikin!
PoistaAivan ihana kirjoitus puuhistasi . Kovasti kaipaan takkatulen lämpöä ja tunnelmaa .
VastaaPoistaKaunis kiitos RaijaAnnikki! Ymmärrän hyvin takkatulen kaipuun.
PoistaMinä tunnen kuinka vauhti kiiht... eikun lämpö nousee!
VastaaPoistaTule mukanani juhlimaan. Tää on paikka, jossa kansa viihtyy
Täällä tunnelmasta kunnolla kiinni saan,... taisit saada mukaellun korvamadon mulle päiväksi...
Hauska postaus lämmönnoususta ja tunnelmasta!
Suuret kiitokset Repolainen!
PoistaHuh, johan oli kylmää! Työtä saa kyllä tehdä, että saa talon lämpimäksi!
VastaaPoistaNäin on, kiitos pioni!
PoistaKova lämmittäminen on ollut! Kauniita tunnelmakuvia kuitenkin olet ottanut.
VastaaPoistaTiedän just mille haisee kun hellan pesä on lykännyt sankat savut sisälle. Ihan hirvee kitku! Astmaatikkona kärsin kauheasti.
No juu, astma ei ole kiva juttu muutenkaan, eikä savussakaan. Kiitos Maatuska!
PoistaPalovaroittimet konsertoivat minun mökilläni, kun ensimmäisiä kertoja lämmitän. Pönttöuunin olen jo saanut vetämään polttamalla pieniä tulia. En ole niin urhea kuin sinä, lämmitän peruslämmön sähköllä. Vintit ovat kiehtovia. Kerran kävin omallani pikaisella tarkatuskäynnillä. Mutta en ehtinyt penkoa, mitä purujen seasta löytyisi. Maisemaksi ovat kauniita, mutta lumi taitaa taas lähipäivinä hävitä.
VastaaPoistaVintit ovat todellakin kiehtovia, kaunis kiitos Maija!
PoistaNiin mukaansa tempaava kertomus ja tuttu, meillä mökillä samoilla mennään, tosin hormissa poltan sanomalehteä ettei savuttaisi, mutta hiljalleen lämpöä taas saadaan. Vintti on aina mielenkiintoinen paikka ja se saa mielikuvituksen laukkaamaan, lepakoita on - onneksi! Meilläkin on.
VastaaPoistaKiitos nätistä kommentistasi Kivipellon Saila!
PoistaVanhan talon lämmittäminen on taitolaji ja hyvin osasit. Olen itsekin joskus talon savustanut, kun ilmalukko oli hormissa sinnikäs. Sekin varman hyvä asia, että lämmitit talon maltilla nuo lähes kaksikymmnetä astetta. Samalla sait mukavaa kirjoitetavaa ja meille mielenkiintoista luettavaa.
VastaaPoistaAi kun kivasti kirjoittelet palautetta. Tosiaan tuokin, että lämmittäminen pitää tapahtua hitaasti paloturvallisuuden takia. Kiitos aimarii!
PoistaKiitos sinulle mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Meillä on mökillä peruslämpö ilmalämpö pumpulla ja saamme siihen puhtia myös etänä . Laitamme yleensä siihen puhtia jo edellisenä päivänä jos aiomme yöpyä. Seinät ,rakenteet lämpenee yllättävän hitaasti.
VastaaPoistaKerran meilläkin tuli savu sisälle todella voimakkaasti. Lintu oli pesinyt hormiin. Nyt osataan siihenkin varautua verkolla.
Me molemmat tykkäämme nukkua kyllä viileässä.
Meillä on alkeelliset olot, joten lämmittäminen todellakin kestää. Piipussamme ei vielä ole verkkosuojaa, pitäisi laittaa, tuon linnunpesimisvaaran vuoksi. Kiitos kauniista kommentistasi Nila!
Poista