Voiko ihminen kaatua ylöspäin?

Satavuotiaan tontin ensimmäinen kukkiva kasvi on joka kevät ollut leskenlehti. Näin myös tänä vuonna; perinteiseltä paikalta noron varrelta löysin tänään kaksi leskenlehden kukintoa. Viime vuonna ensimmäinen leskenlehti ilmestyi 7. maaliskuuta.

Vanhassa kuusen kannossa olevassa muurahaispesässä on myös herätty. Tosin heillä näyttää olevan avointen ovien päivä. Palokärki on käynyt kurkkimassa sisätiloja rikkomalla etuseiniä. Vähän vauhko vilinä näytti olevan.

Eläinkodeista puheen ollen lintukotien määrä lisääntyi yhdellä, kun kamarin ikkunan takaiseen tuijaan sijoitettiin upouusi omakotitalo. Saa nähdä saanko nähdä asukkaiden kulkemista tuosta oviaukosta.

Kiipeilimme tänään metsärinteessämme. Lähinnä menimme katsomaan kaatunutta mäntyä. Tuolla männyllä ei ole ollut pitkä matka pudota maahan; ei varmaan ole tehnyt kovin kipeää. Opetus: jos on pakko kaatua, niin kannattaa tehdä se rinteessä. Ja pitää huolehtia, että kaatuu ylöspäin, ei alaspäin.

Metsärinteessä rämpiessä huomasin uuden kuvakulman. Kuvassa näkyy millaista risukkoista ja osin luonnontilassa olevaa metsämme on. Ja tuolla alhaalla pienenä näkyy tupamme.

Pienessä tuomen oksassa on näin nätti lahottajasieni, aivankuin perhonen.

Illat alkavat olla yhtä aurinkokennovalojen juhlaa. Nämä huvimajan seinämässä roikkuvat lamput näyttävät aika kivalta hämärässä ja pimeässä. 

Vielä tähän loppuun iltasatu. Tämä satu on kyllä totta. Johdannoksi kerron, että hämähäkit huoneissa ovat hyödyllisiä, sillä ne tuhoavat muita mahdollisesti haitallisia pikkuotuksia, kuten esimerkiksi kirppuja, haiskiaisia, ihrakuoriaisia, kahvikirvoja, sanomalehtisittiäisiä, kirjaskorpioneja, jääkaappikusiaisia ja villapaitapistiäistoukkia. No asiaan. Istuin keittiön pöydän ääressä pilkkomassa salaattiaineksia. Yhtäkkiä silmieni tasolla kiipesi hämähäkki, siis ilmassa, ei seinää pitkin. Ehkä se oli käynyt tarkistamassa pöydän antimet. Nyt se oli paluumatkalla ylös. Huvittuneena seurasin sen ylenemistä. Mikä pöyhkeys, ajattelin, siinä vaan pokkana silmieni edessä kiskoo itseään ylöspäin. Ajattelin, että verkkonsa on varmaan kiinni kattolampussa. Mutta ei, ohitti tyylikkäästi kattokruunun sakarat. Telakoitui noin seitsemän sentin päähän katosta. Siellä se edelleen päivystää. Vielä huomenna ja ylihuomennakin. Aina. Se on suomalainen hämähäkki, joten se on onnellinen. Mikäs siinä. Melko mutkatonta sen elämä on. Sillä ei näytä olevan laajempaa verkkoa, vain tuo yksi pystysuora katosta meidän pöydälle. Siinä se suhaa edestakaisin kuin hissillä konsanaan. 

No niin, tiedän, että nokkelana ihmisenä heti ajattelit, että pitäähän sen syödä jotain elääkseen. Paheksuvasti ilmehtien näit silmissäsi, että meidän pöytä vilisee noita kaikkia yllä lueteltuja oikeita ja keksittyjä ötököitä. Mutta ei, vakuutan, että olet väärässä. Leivänmuruja saattaa joskus olla, mutta ei mitään elävää. Nyt vain sait minutkin huolestumaan sen ravinnon saannista. No, koska se selvästi on elossa ja energinen, se osaa hoitaa itse ruokansa, olkaamme huoleti. Se on onnellinen, ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti. 

Hyvää yötä!