Voiko ihminen kaatua ylöspäin?

Satavuotiaan tontin ensimmäinen kukkiva kasvi on joka kevät ollut leskenlehti. Näin myös tänä vuonna; perinteiseltä paikalta noron varrelta löysin tänään kaksi leskenlehden kukintoa. Viime vuonna ensimmäinen leskenlehti ilmestyi 7. maaliskuuta.
Kiipeilimme tänään metsärinteessämme. Lähinnä menimme katsomaan kaatunutta mäntyä. Tuolla männyllä ei ole ollut pitkä matka pudota maahan; ei varmaan ole tehnyt kovin kipeää. Opetus: jos on pakko kaatua, niin kannattaa tehdä se rinteessä. Ja pitää huolehtia, että kaatuu ylöspäin, ei alaspäin.
Metsärinteessä rämpiessä huomasin uuden kuvakulman. Kuvassa näkyy millaista risukkoista ja osin luonnontilassa olevaa metsämme on. Ja tuolla alhaalla pienenä näkyy tupamme.
Pienessä tuomen oksassa on näin nätti lahottajasieni, aivankuin perhonen.
Illat alkavat olla yhtä aurinkokennovalojen juhlaa. Nämä huvimajan seinämässä roikkuvat lamput näyttävät aika kivalta hämärässä ja pimeässä. 
Vielä tähän loppuun iltasatu. Tämä satu on kyllä totta. Johdannoksi kerron, että hämähäkit huoneissa ovat hyödyllisiä, sillä ne tuhoavat muita mahdollisesti haitallisia pikkuotuksia, kuten esimerkiksi kirppuja, haiskiaisia, ihrakuoriaisia, kahvikirvoja, sanomalehtisittiäisiä, kirjaskorpioneja, jääkaappikusiaisia ja villapaitapistiäistoukkia. No asiaan. Istuin keittiön pöydän ääressä pilkkomassa salaattiaineksia. Yhtäkkiä silmieni tasolla kiipesi hämähäkki, siis ilmassa, ei seinää pitkin. Ehkä se oli käynyt tarkistamassa pöydän antimet. Nyt se oli paluumatkalla ylös. Huvittuneena seurasin sen ylenemistä. Mikä pöyhkeys, ajattelin, siinä vaan pokkana silmieni edessä kiskoo itseään ylöspäin. Ajattelin, että verkkonsa on varmaan kiinni kattolampussa. Mutta ei, ohitti tyylikkäästi kattokruunun sakarat. Telakoitui noin seitsemän sentin päähän katosta. Siellä se edelleen päivystää. Vielä huomenna ja ylihuomennakin. Aina. Se on suomalainen hämähäkki, joten se on onnellinen. Mikäs siinä. Melko mutkatonta sen elämä on. Sillä ei näytä olevan laajempaa verkkoa, vain tuo yksi pystysuora katosta meidän pöydälle. Siinä se suhaa edestakaisin kuin hissillä konsanaan.
No niin, tiedän, että nokkelana ihmisenä heti ajattelit, että pitäähän sen syödä jotain elääkseen. Paheksuvasti ilmehtien näit silmissäsi, että meidän pöytä vilisee noita kaikkia yllä lueteltuja oikeita ja keksittyjä ötököitä. Mutta ei, vakuutan, että olet väärässä. Leivänmuruja saattaa joskus olla, mutta ei mitään elävää. Nyt vain sait minutkin huolestumaan sen ravinnon saannista. No, koska se selvästi on elossa ja energinen, se osaa hoitaa itse ruokansa, olkaamme huoleti. Se on onnellinen, ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti.
Hyvää yötä!







Hassu kysymys otsikossasi...ja mielessäni jo kuvittelin miten sen tekisin..😂 Kyse olikin kuusesta joka sen osasi tehdä.
VastaaPoistaTuosta tupakuvasta näkee kuinka korkea kallio/vuori on
Hämmästyttävä hämppiskertomus! Se taitaa saada vatsansa täyteen herkullisista tuoksuista...esim.tänään salaattiaineksista.
Kiitos sini! Nimitän sitä vuoreksi, koska mielestäni se on niin korkea, niin ihanan korkea. Se oli jotenkin hassu kokemus tuo, että yhtäkkiä hämähäkki killui silmieni edessä.
PoistaPidin kertomuksesta, vaikka olen hämähäkkejä karttelevaa sorttia.
VastaaPoistaPidät mieltä lämmittävästi pikku ötököiden puolta. 💚
Hyvät kiipeilyrinteet. Mitenkähän kääntäjä selviytyisi tekstistä jossa esiintyy sekä pudota että kaatua, molemmat kun ovat yksi ja sama sana ruotsissa, enkussa, espanjassa jne ?
Kiitos Rita A! Tykkään aika monista ötököistä 😁.
PoistaOlipa taas nautittavaa tekstiä sinulta.
VastaaPoistaHämähäkit ovat tosi hyödyllisiä, kuten kerroitkin. Minä tapaan kiikuttaa ne helläkätisesti ulos missä ne voivat vapaasti tehdä seittejään.
Suuret kiitokset Kruunuvuokko! Hyvä kun suojelet hämähäkkejä.
PoistaUpea tuo näkymä kalliolta alas ja tupa sieltä pilkottaa! Niin kotoisaa, kutsuvaa ja kaunista.
VastaaPoistaHih ihana kertomus onnellisesta suomalaisesta hämähäkistä. Minäkin elelen niiden kanssa tyytyväisenä, pyydystävät monta ötökkää eikä hämpyistä mitään haittaa ole.
Kiitos Saila, hämähäkkien suojelija! Vielä monen vuoden jälkeenkin olen erittäin tyytyväinen, että löysimme tämän aarteen, tämän satavuotiaan tupasen ja sen pihan ja metsän.
PoistaLovely story, lights and pictures !
VastaaPoistaHave a shinny week !
Anna
Thanks Anna! Have a nice week!
PoistaOnpa taas ilo ja nautinto lukea pohdintojasi. Maan tasolla asuessa olen oppinut elämään rinnakkain kaikenlaisten ötököiden kanssa. Takkahuoneen pöydällä on isokokoinen tulitikkulaatikko, jolla siirrämme sisälle eksyneitä otuksia varovasti takaisin luontoon. Syksyisin on tavallista, että nukkumaan mennessä makuuhuoneen seinällä kiipeilee vaaksiaisia. Johonkin ne talven mittaan kätkeytyvät, sillä harvoin löydän niitä kuolleina nurkista.
VastaaPoistaTuomen oksa on aivan selvästi pukeutunut tutuun eli balettitanssijan tyllimekkoon. Pitääpä jatkossa muistaa kävellä rinteissä takaperin. Ehkä se auttaa kellahtamaan ylämäkeen.
Suuret kiitokset Between! Vai vaaksiaisia, täytyypä perehtyä että mitä ne ovat. Sinäpä sen sanoit; tutuhan tuomen oksalla on. Joo, hyvä opetella oikea kävelytyyli 😁.
PoistaNauratti taas jo pelkkä otsikko ja innolla lähdin tutkimaan mitä se pitää sisällään😄No, ei tarvinnut ainakaan pettyä, kuten ei koskaan. En tiedä mistä ihmeestä ammennat näitä juttuja, olet ihan timantti!
VastaaPoistaHuomaat luonnon pienet ihmeet (lahottajasieni/perhonen) ja kirjoitat kivasti kaikista pikku öttiäisistä, joista minäkin kovasti tykkään. Minä en koskaan tahallaan tapa hämähäkkiä. Meillä on niitä vanhassa omakotitalossa pilvin pimein ja saavat ihan olla. Ne ovat hyötyeläimiä ja syävät toivottavasti myös ripsiäisiä😅Yksi hämähäkki eli kuistilla minun kaktuksissani monta kuukautta. Teki verkkoa, ja sain jopa videoitua, kun se paketoi sievästi pyöritellen kärpäsen seitillänsä. Se sai myös nimenkin. Poikanikin välillä kysyi meillä käydessään, että mitäs Simpalle kuuluu. Hämis oli siis Simo eli tuttavallisesti Simppa (älä kysy mistä se nimi, en tiedä). Ihan suru tuli, kun sitä ei sitten yhtenä kauniina päivänä enää näkynytkään😞
Ai niin, tarinan opetus kaatua ylöspäin oli oikein fiksu👍
Voi että, olen ihan sanaton noista kehuista, kiitos Liisa! Vai teillä oli Simppa. Minullakin oli vähän se tunne, että pitäisi nimetä tuo kattohämähäkki. Sinähän voisit opettaa hämähäkit syömään ripsiäisiä. Tee niille diaesitys, jossa ripsiäisen kuva ja syömistä esittävä kuva. Sitten vielä kuva vahvasta ja onnellisesta hämähäkistä, joka syönyt ripsiäisiä. 😁.
PoistaOnpa kivan näköisiä aurinkokennovalot pimeällä.
VastaaPoistaÖtököitä ja muita örkkejä riittää. Tarinasi hämähäkistä oli hauska ja hienosti annoit luontokappaleen jatkaa kulkuaan ja elää omaa hämähäkinelämäänsä. En tiedä uskallanko edes sanoa, mutta luulen, että olisin päästänyt tämän kaverin päiviltään tai ainakin tarttunut hänen hissinsä naruun yläpäästä ja nostanut hissin matkustaneineen päivineen pihalle.
Kiitos Puikoillanikin! Nuo valot ovat todella iltahämärän piristyksiä. Voi kuule, ihan rauhassa voit toimia hämähäkkien suhteen niinkuin haluat. Maailmassa riittää kyllä niitä.
PoistaHauskaa tarinointia!! =D
VastaaPoistaKiitos MaaritKoo!
PoistaKiitos kivasta postauksesta Anna. Kirjoitat mukaansatempaavasti. Otsikko otti heti mukaansa. Aurinkokennovalot ovat kauniit illan pimeissä.
VastaaPoistaSinä löysit jo ensimmäiset leskenlehdet tontiltanne, minä en vielä ensimmäistäkään, mutta jonain päivänä. Varma kevään merkki on muurahaiskeon väen herääminen, sen oli harmittavasti huomannut myös palokärki.
Hämähäkkien tosiaan sanotaan puhdistavan kodin ilmaa. En koskaan tapa hämähäkkiä. Niitä meilläkin kiipeilee silloin tällöin, mutta kiipeilkööt ihan rauhassa.
Suuret kiitokset Sirpa! Kevään ensimmäiset elonmerkit ovat aina niin sykähdyttäviä. Kerran löysin maasta sammaleen alta hämähäkin munia; ne olivat kauniita "helmiä".
PoistaOlipas ihania kuvia - muurahaisista niin tarkka väreineen, että...
VastaaPoistaJa punainen tupakin näkyy söpösti, perunamaa ei... mutta aivan ihanaa oli lukea hämähäkistä, joka harrastaa benjihyppyä - ikioman narun kera, vai liekö se uudenlainen funikulaari... mielenkiintoista ja minä olisin kuin kuusi... kaatuisin mielelläni ylöspäin.... viimeksi tein sen metsässä alaspäin ja siinä matka oli vieläkin pidempi, kun kyseessä oli alamäki...
Joten vastaus kysymykseesi, kyllä voi!!
Lauantaina minäkin, tai siis tarkkasilmäiset lapsenlapset löysivät ensimmäiset leskenlehdet... se on siis keltainenkin kevät paljastanut itsensä!! Lisää värejä keväisiin päiviisi!
Suuret kiitokset Repolainen! Ymmärsinkö oikein, että kaaduit metsässä alaspäin?! Hui kauhistus! Toivottavasti ei käynyt huonosti. Keltainen on juu tullut esiin tänäkin keväänä jo.
PoistaPyöräilykypärälle kävi huonommin kuin mulle, se halkesi kokonaan - minä selvisin mustelmilla ja Buranalla...
PoistaOnneksi oli se kypärä!
PoistaKaatumisen jaloa taitoa minulle opetettiin vuosia sitten kun aloitin laskettelun. Jos olisi kaatunut alaspäin, olisi voinut lumipallon lailla pyöriä rinnettä myöten alas.
VastaaPoistaMetsänne on hieno. Lahopuut ovat tärkeitä ja niissä elävät ötökät, lahottajasienet ja jäkälät.
Kiitos Maija! Kaatumistaito on kyllä tärkeä taito. Metsästämme suurin osa on tuollaista luonnontilaista. Sitten pienempi osa on se minun leikkikenttä, jota yritän siivota. Toki sielläkin on lahopuukasoja entisten omistajien tekemien hakkuiden jäljiltä.
PoistaOlipa jälleen niin mukavaa luettavaa ja jäin miettimään tuota otsikkoa. Ylöspäin - ainakin rinteessä on kivempi kaatua, siitä on kokemustakin. Hämähäkit ovat hyviä kavereita ja niiden kanssa olen varovainen, tekevät hyvää työtä. Teidän metsä on kaunista, oikeaa metsää!
VastaaPoistaSuuret kiitokset Kivipellon Saila! Metsä on minulle tärkeä. Koen suurta innostusta siellä, ja uskon tutkimustietoihin metsässä oleskelun tervehdyttävästä vaikutuksesta.
PoistaNäköjään pystyy! Kaikki on mahdollista, jos vain uskoo siihen.
VastaaPoistaLeskenlehti! Sitä on odotettu joka kevät siitä lähtien, kun sen oppi tuntemaan. Aina se on yhtä sykähdyttävä.
Risukkoisesta metsästä tuli mieleen se juttu, kun suomalaisten luultiin haravoivan metsiään 🤭
Kiitos Sartsa! Ai miten niin luultiin haravoivan? Minä suomalainen olen haravoinut ja ajanut ruohonleikkurillakin metsässä 😂. No, vain metsäpuutarhaan tekemiäni polkuja.
PoistaKiitos upeista kuvista ja mestarillisesta tekstistä. Muurahaisia kyllä olen nähnyt mutta leskenlehti on vielä näkemättä.
VastaaPoistaKiitos sami niilola! Varmaan pian näet leskenlehdenkin.
PoistaHyvää huomenta !
VastaaPoistaIltasatusi ei nukuttanut vaan pikemminkin otsikkosi pelästytti, että mitäs nyt onkaan annalle tapahtunut. Viimeiset liukkaat ?? ja kaatuminen. Ei onneksi kuitenkaan !
Minä pidän hämähäkkejä erityisen sympaattisina ja muistan jostain lapsuudesta sellaisen viisauden ettei niitä pidä mennä hätistelemään saatikka tappamaaan. Sellainen tietäisi onnettomuutta taloon.Meidän suvussa nuoret neidit kammuksuvat hämähäkkejä joskin myös muita ötököitä mutta elän toivossa että jonain päivänä hekin vielä ihastuvat niihin.Ajan kanssa pikkuhiljaa.
Kiitos Terhi ja pahoittelen, että huolestutin Sinut! Ei ollut tarkoitus 😁. Omalla esimerkilläsi varmaan vaikutat nuorten neitien ötökkäasenteisiin, pikkuhiljaa.
PoistaVeitikkamaista tekstiä. mahdottoman mukavaa luettavaa.
VastaaPoistaJuu, mielestäni ihminen kaatuu maahan, mutta jos sattuu nousemaan jyrkkää rinnettä, niin nokka tapaa maan äkimmin kuin tasamaalla kaatuessa, Kai silloin kaatuu tavallaan ylöspäin, mutta perusteellisessa kaatumisessa nokka osuu maahan kuitenkin.
Sulla on kevät! Kyllä leskenlehti tietää, milloin avaa kukkansa. Sääli muurahaisia, kun kotinsa koki katastrofin. Muuttavat ehkä toisaalle tai korjaavat hajotetun kotiseinän.
Iltasatusi on niin mainio, että luin kahdesti ja makustelin hämiksien mieliruokia. Pikku hiljaa minäkin olen jättänyt kodista löytämäni hämähäkit rauhaan. En kiikuta niitä enää paperin päällä ulos. Saatan kyllä verkon rikkoa, jos vallan älyttömään kohtaa kehtavat ansansa virittää.
Suuret kiitokset aimarii, niin nätisti kirjoitat! Juu, kevään ensimmäiset merkit luonnossa on bongattu. Itse olen usein palannut tuohon iltasadun pohjana olevaan tilanteeseen; kun yhtäkkiä hämähäkki roikkuu silmieni tasolla.
PoistaElämässä on paljon ihmeellistä ja monenlaista pohdintaa tulee välillä itsekin mietittyä . Hämähäkkejä minä inhoan mutta annan olla rauhassa kun kohtaamme. Välillä vien varovasti ulos kesällä.
VastaaPoistaNäinhän se on, kiitos Nila! Varjelet hämähäkkejä Sinäkin 🤗.
Poista