Jäiden säilöntä
Ihmisiä on erilaisia. Ja ihmisryhmät eroavat monesti toisistaan joidenkin ominaisuuksien suhteen. Voidaan ottaa esimerkiksi ihmisryhmät kaupunkilaiset ja maalaiset. Ominaisuuksiksi voidaan valita vaikka viisaus ja käytännöllisyys. En tarkoita nyt mitenkään vertailla; päättele itse kahden tapauksen perusteella.
Tapaus 1: Maalainen
Lapsuudenperheeni eli maanviljelijäperhe 1960-luvulla tarvitsi kesäisin jäätä. Pihapiirissä seisoi pieni rakennus, jäätelökioskia pienempi punainen talo nimeltään maitohuone. Sen lattiaan oli valettu betonista altaita. Kun olimme aamuin ja illoin lypsäneet lehmät, maito kaadettiin tonkkiin. Tonkat kannettiin maitohuoneen altaisiin, joihin laitettiin jäätä. Näin maito säilyi kylmänä kunnes oli aika maitokärryillä viedä tonkat tien varressa olevalle maitolavalle. Pian siihen ajoi maitoauto, jonka kuljettaja nosti tonkat kyytiin ja vei ne meijerille kymmenen kilometrin päähän.
Maitohuoneessa ei siis ollut sähköä käytettävissä, joten jäitä tarvittiin. Näin oli erityisesti lämpiminä vuodenaikoina eli kesällä. Mistäs maanviljelijäperhe ottaa jäätä kesähelteellä? No, tietysti jääkasasta. Talvella viiden kilometrin päässä olevan järven jäädyttyä kunnolla isä valjasti Saku-hevosen kärrin eteen ja ajoi järvelle. Hän sahasi isoja jääkuutioita; melkein metri x metri x metri -kokoisia. Kuutiot lastattiin kärriin ja tuotiin pihan laidalla olleeseen vajaan. Päälle ja väleihin laitettiin sahajauhoja, ja vielä päällimmäiseksi jotain kankaita, peitteitä ja vanhoja sadetakkeja.
Kuvassa ei ole Saku vaan edeltäjänsä. Tässä kyydissä ei ole jäitä, mutta isä on ruututakissaan.Nyt et voi sitten muuta kuin uskoa minua, kun kerron, että tuolla tavalla säilytettynä jäät säilyivät sulamatta koko kesän ajan. Olen sen omin silmin nähnyt. Sieltä kasasta kävimme sitten rouhimassa jäätä maitohuoneen altaisiin.
Tapaus 2: Kaupunkilainen
Ravintolalaivan omistaja saa loistoidean talvella 2026. Kesä on tulossa, laivalle tulee asiakkaita, tilataan drinkkejä, joihin tarvitaan jääpaloja. Nyt joki on jäässä ihan laivan vieressä. Hän sahaa isoja jääkuutioita. Jääkuutiot hän jättää valmiiksi lähelle laivaa, jotta jääpalat saadaan nopeasti drinkkeihin.
Ensimmäinen tilanne tapahtui tuon aiemmin mainitun jääkasavajan luona. Oli kesä. Me lapset olimme jotain puuhastelemassa siinä lähistöllä. Yhtäkkiä isosisko riehaantui ja halusi esittää jotain viitallista hahmoa ja vetäisi jääkasan päällä olleen vanhan sadetakin päälleen. Hetken kuluttua kaikki kauhistuimme, ja sisko heitti nopeasti takin pois päältään. Sen alla oli ollut lentomuurahaisten pesä, ja nyt sisko oli muurahaisia täynnä, ja taisi niitä riittää lentelemään meidän muidenkin kimppuun.






Heh mitä juttuja! On kyllä kivaa lukea muisteluitasi. Uskon kyllä tuon jään säilymisen. En ole välttämättä Suomessa nähnyt, mutta Englannissa ja Ranskassa olen nähnyt useitakin jääkellareita – tai oikeastaan maahan kaivettuja valtavia kuoppia, joissa on katto. Niin että etelämpänäkin on saatu jää pysymään jäässä ainakin johonkin asti kesää. Ihania nuo lehmäkuvat, ja Sakun edeltäjä!
VastaaPoistaHih tuota ravintolalaivaa. Näyttää kyllä aika jännältä. Kuulin ystävältä, että Aurajoessa on jokin suma ollut jään takia, olisiko tuolla operaatiolla yritetty estää ravintolalaiva murskaantumasta? Siinä on selvästi tehty railo eli ehkä jäälle liikkumavaraa?
Kiitos Saila nätistä kommentistasi! Juuri tuo on varmaan oikea selitys jokijääkimpaleille. Joessa olleiden kaikkien laivojen ympärille oli tehty sama juttu.
PoistaKyllä oli mainio kirjoitus. Mestarin tekstejä on hauska lukea.
VastaaPoistaSuuret kiitokset sami niilola!
PoistaTuli ihan lapsuus mieleen. Meillä oli hevosen nimi Tomu ja se villiintyi usein ja karkasi jouksemaan pitkin siratietä.
VastaaPoistaLehmiä oli Ihme, Kumma, Karjalainen, Virolainen, Väyrynen ja sonnimme oli Urho.
Jäätä saimme juurikin noin isän sahauspaikan purujen alta.
Maitokärrillä työntelimme tonkkia maitolaiturille ja usein työntelin pikkusiskoani ja veljeäni ympäri pihaa. Kaikilla meillä oli kumikengät jalassa ( ja "variksensaappaat" jaloissamme). Taisimme leikkiä jopa vasikoiden karsinassa.
Vaan ei ollut korvatulehduksia eikä allergioita siihen aikaan
Juurikin noin, aikoinaan elettiin terveellistä lapsuutta. Hauskat nimet lehmillä ja hevosella. Kiitos enkulin käsityöt!
PoistaUskon kyllä tuon jään säilymisen sulamatta kesän ajan, sillä ennen kuin lapsuuskotiini tuli uusi navetta ja maitohuoneeseen sähkökäyttöinen tilatankki, maidot jäähdytettiin juuri kuvaamallasi tavalla. Meillä isäni haki yhdessä sukulaismiestensä avustamana jäät talvella merestä ja valtavat jäälohkareet säilytettiin sahanpuruihin peitettynä. Jäitä piti olla paljon, jotta ne riittivät koko kesäksi. Oi niitä aikoja. 😊
VastaaPoistaHyvin sanottu: Oi niitä aikoja! Tekstisi kuulostaa niin mukavalta! Kiitos Kruunuvuokko!
PoistaIhan kuin olisit ollut meillä maalla! Samaa hommaa tehtiin meillä. Ja lypsänytkin olen käsin, mutten toimistosihteeriä ;)
VastaaPoistaJESTAS! 🤣🤣🤣🤣🤣 Kylläpä vetäisit nokkelasti! 😂 kiitos Vanha rouva!
PoistaUskon jääjuttuusi .Minä olen pelännyt lehmiä vaikka niiden parissa joskus olen ollutkin .
VastaaPoistaLehmät ovat kilttejä. Meillä oli kylläkin vain sarvettomia. Kiitos Nila!
PoistaTuo jään säilöminen sahanpuruissa on ihan tuttu juttu. Tai siis olen kuullut siitä. En ole itse sellaisia aikoja elänyt.
VastaaPoistaÄitini on Kainuusta kotoisin, ja kesäisin tuli siellä hänen lapsuudenkodissaan/mummolassa paljon vietettyä aikaa. Olen ollut heinäpellolla ja navettahommissa mukana. Rakastin lehmiä yli kaiken ja vietin paljon aikaa navetassa niitä ihmetellen. Äiti ei ollut ihan niin innoissaan, kun lapsi tuoksahti aina ihan navetalle😂Olen varmaan niin kyllästetty pienenä lehmänp...n hajulla, että en nykyään karsasta kauheasti mitään vahvempaa tuoksahdusta!
Ihana tämä juttusi! Ihan tuli lapsuusajat vahvasti mieleen😊
Suuret kiitokset Liisa! Sinullakin on ihania lapsuusmuistoja. Eikä silloin tosiaan millään hajuilla ollut merkitystä.
PoistaTuo jäiden säilyvyys on aika utopistinen juttu , mutta Karin edenmenneen vaimon äiti piti kyläkauppaa ja sielläkin oli ollut tuota jäitten kanssa pelailua/palelua.
VastaaPoistaMinä kun en ole koskaan lehmää lypsynyt niin hiukan niitä arastelen vaikka varsin symppiksiltä näyttävätkin. Ja monesti olen ihmetellyt sitä miten ennen jaksettiin siirrellä niitä täysinäisiä maitotonkkia maitolavalle. Luulisi niissä olevan valtavasti painoa.
On kovasti edetty niistä ajoista kun nykyään maitotankki ajaa pihaan ja lehmet lypsetään automaateilla.
Kaupunkilaisena jäät drinkkilasissa on tutumpia :-).
Suuret kiitokset Terhi! Tosiaan, tonkat olivat painavia tyhjänäkin, entäs sitten täynnä maitoa. Yhdessä toisen "alaikäisen" kanssa niitä vain nosteltiin. Minusta tuntuu pahalta tuo automaattilypsy, eihän lehmät saa siinä ihmisen kosketusta.
PoistaLovely story about old times....
VastaaPoistaLove cows !
Have a nice day !
Anna
Thanks Anna! You too, have a nice week!
PoistaLiika on liikaa - aiheesta tuli mieleen vanha vitsi, jonka kerron kun sinäkin kerroit kivoja:
VastaaPoista* A man on the Titanic: "I know I asked more ice but this is ridiculous!" 😅
(Mies Titanicilla: Tiedän että pyysin lisää jäitä mutta tämä on jo naurettavaa!)
Kiitos Rita A!
PoistaNuo jäähommat on tuttuja, lapsena olin paljon papan tykönä pohjoisessa ja haimme maidon maalaistalosta, jossa oli jäätä samoin puruun säilöttynä ja siellä sitten talon tyttären kanssa hoidimme askareita ja veimme maitotonkkia maitolaiturille. Nuo kaupunkilaisjäät hieman ihmetytti, jäät lasissa vihloo hampaita.
VastaaPoistaSaila ensimmäisessä kommentissa selitti nuo kaupunkilaisjäät; tehty alusten ympärille tilaa jäiden liikkua. Kiitos kommentistasi ja kivoista muisteloista Kivipellon Saila!
PoistaIhanaa tarinointia. Meillä oli myös betoniallas, jossa oli kylmää vettä tai sitten kietaistiin pätkä vesiletkua tonkan ympärille, jossa reikiä veden valua viilentämään maitoa.. No olipa hankala selvitys... Meillä oli myös Pulmu lehmä ja Riemu oli mun suosikki lehmä :)
VastaaPoistaMeillä oli sauna navetan yhteydessä, lopuksi juotiin lämmintä maitoa kauhalla, nykyisin kuulostaa yäkiltä :)
Oi miten kiva! Teilläkin oli Pulmu. Mukavista muistoistasi suuret kiitokset Maatuska!
PoistaHienoja tarinoita. Mietin tuota lukiessani, että mahtoivatko jäät kestää koko kesän ja ehkä vielä syksynkin sulamatta, mutta ilmeisesti kuitenkin. Nykyään hiihtokeskusksissa säilötään lunta vähän samaan tyyliin peitettynä. Olen ymmärtänyt, että oikeaa lunta tarvitaan pohjalle ja vasta sen päälle voi tehdä tekolunta laskettelurinteeseen ja laduille.
VastaaPoistaKiitos Puikoillanikin pohdiskelevasta kommentistasi!
PoistaEnpä taida tilata jäillä varustettuja drinkkejä seuraavan kerran kun menen Turkuun. Maalaisuus/ kaupunkilaisuus on jännä juttu. Maalaistalon tyttärenä tunnen olevani maalainen aina. Mutta esimerkiksi täällä mökkipaikkakunnalla minua karsastetaan helsinkiläisyyteni vuoksi. Helsinki on suorastaan kirosana.
VastaaPoista😂🤣😂 Suuret kiitokset Maija! Minäkin olen aina kokenut olevani maalainen, vaikka olisin asunut kaupungissa. Maalla kasvaessa saa niin erilaiset eväät elämää varten.
PoistaVarmistelen vielä, ettet jäänyt väärään käsitykseen. Drinkkijää oli kompajuttu, jäät tarkoitettu kesää varten, eli ei oikeasti käyttöön, laiva ei ole nyt talvella käytössäkään. Mainitsin kesän tekstissäni liian huomaamattomasti. Pahoittelen.
PoistaKiitos ihastuttavasta postauksestasi Anna, nostalgista. Kiva, kun oli vanhat kuvatkin! Kaikki tuo on niin totta. Anoppilassani Pohjois-Savossa oli kaikki juuri noin. Heille tuli sähköt vasta myöhemmin, joten sekin oli samalla tavalla.
VastaaPoistaOmat lapsenikin saivat mummulassa tehdä tuttavuutta lehmien ja vasikoiden kanssa. Heillä ei ollut muita eläimiä noiden lisäksi kuin sitten hevonen. Se oli lapsista vieras.
Suuret kiitokset Sirpa! Maalla elettiin ainakin siihen "vanhaan hyvään aikaan" aika erilaista elämää kuin kaupungissa. Itse olen kovin kiitollinen maalaislapsuudestani ja -nuoruudestani. Vanhat kuvat ovat albumin kuvista kuvattuja, joten ovat huonolaatuisia, mutta tunnelma niistä kyllä välittyy.
PoistaJäädrinkkijuttu tuntuu uskomattoman älyttömältä.
VastaaPoistaTuosta jäästä sahanpuruissa olen kyllä kuullut ja lukenut. Lapsena oli tosi jännittävää, kun käytiin isomammalla. Siellä oli navetta ja kaikkea jännittävää. Aluksi oli lehmiäkin mutta sitten hävitetty myöhemmin. Seikkailu jatkui silti. Näen välillä unta, kuinka olen siellä käymässä.
Seikkailut ovat jääneet hyvin mieleen, kun tulevat vielä uniin. En ole varma mitä tarkoitat jäädrinkkijutun älyttömyydellä, mutta jutussa oli se kompa, että jäät tarkoitettu kesäkäyttöön, eli siis oikeasti jäät eivät päädy drinkkeihin. Suuret kiitokset Sartsa!
PoistaMinä jo pelästyin, että niitä olisi pitänyt juoda... 😱
PoistaEi toki, ne ovat varmaan jo sulaneet, ja laivan baari avataan vasta kesällä.
PoistaKiitos mukavista muisteluksistasi. Minulle ovat jään sahaamiset ja kotona sahanpurujen alle säilömiset tuttua. Kuten lypsäminen käsin, emakon porsitus jne.
VastaaPoistaOlin perheen esikoinen ja vain minä sain käydä hakkaamassa jäitä kesällä iltalypsyn jälkeen Evästyksenä jäänhakuun oli - muista peittää jäät hyvin lähtiessäsi. Varmaan olin onnistunut tässä luottamustoimessa hyvin, sillä en muista vahinkoja sattuneen.
Kiitos aimarii! Kivat muistot Sinullakin. Sinulla on ollut oikein erikoistehtävä.
Poista