Mielenilmaus

Ensin oppitunti punamaljakkaan anatomiasta. Lehtomaisessa metsänosassa huomasin tänään useampia maljasieniin kuuluvia punamaljakkaita. Pari niistä oli keskellä polkua. Ryhdyin lapion kanssa siirtämään niitä syrjemmälle. Maasta tulikin keppi esiin. Ja kas, punamaljakkaat olivat kepissä kiinni noin neljän senttimetrin varrella. Ne siis kasvoivat kepistä. Nekin ovat siis lahottajasieniä, niinpä tietenkin. Sitäpaitsi olin luullut, että niillä on vain malja, mutta niillä on siis  myös jalat.

Valkotäpläimikän alku nuppuineen on kivan näköinen.

Rohtonukulan lehdet ovat vähän kirjavat ja heleän vihreät.

Kultatyräkin alut ovat namusia väreiltään.

Luonnon koristeellista saattohoitoa sahatulle puulle.

Eilen kirjoitin rikotun muurahaispesän muurahaisista, ja erikseen haastattelin heistä yhtä eli Matti Muurahaista.

Tänään kuljin sen pesän ohi ja ihmettelin sieltä kuuluvaa kovaäänistä metakkaa. Koko pesän väki oli kokoontunut yhteen kasaan aukiolle mielenilmaukseen, mielenosoitukseen.

Jokainen huusi omaa viestiään samaan aikaan, joten oli erittäin vaikea saada selvää yksittäisistä huudoista. Lopulta ymmärsin, että väki vastusti eilistä tekstiäni, koska se antoi väärän kuvan muurahaisista ja niiden kokemista peloista. "Emme kaikki ole Karski-Kalleja" huudettiin suurella porukalla.

No, toimittajan roolissa sitä varsinkin kriisitilanteessa ja kiireessä helposti haastattelee valmiiksi tyrkyllä olevia uhreja tai silminnäkijöitä. Pitää yrittää saada dramaattista ainesta tekstiin, jotta se houkuttelisi lukemaan. Myönnän virheeni, että haastattelin vain yhtä muurahaista.

Kuuntelin vielä lisää mielenosoituksen huutoja. Hah - joku kiljui täyttä kurkkua minua päin, että miksei muurahaiset saa jättää kommenttia blogiini. Se se vasta olisikin. Minä tosiaan blogin asetuksissa kohdassa 'keiltä sallitaan kommentit', suljin pois muurahaiset. Eläimistä ruksasin blogin kommentointioikeuden omaaviksi vain koirat, kissat, ketut, punarinnat ja sinitiaiset.