Turhautumisen ja toivomisten tulos

Vähän pilvisemmän aamun aurinko on nousemassa.

Kamarin ikkunan takana noin kolmen metrin päässä on uusi linnunpönttö. Ensiesittelyissä siinä kävi melko runsaasti sinitiaisia ja jokunen talitiainenkin. Varmuutta kaupoista ei olla saatu, tässä välillä on ollut hiljaisempaa liikehdintää pöntön suunnalla.

Eilen ajattelin, että nyt täytyy skarpata tilanteen seuraamisen suhteen. Ensin pesin kyseisen ikkunan huolellisesti sisältä ja ulkoa. Muut ikkunat ehtii joskus myöhemminkin. Testailin erikorkuisia jakkaroita ja tuoleja, jotta näin mistä on parhaat näkymät linnunpöntön suuaukolle. Latasin puhelimeni akun, jotta sen kameralle riittää varmasti virtaa, kun aamulla tulee paljon kuvattavaa. Varasin käden ulottuville myös kiikarit, jotta voin syynätä uusia vuokralaisia oikein tarkasti. Suunnittelin valmiiksi aamun aikataulun, jotta aamujogurtin syöminen tai kahvin juominen ei häiritse tarkkailua lintujen parhaimpaan lentelyaikaan. Joten voin kaikessa rauhassa istua ikkunan ääressä silmät kohdistettuina pönttöön.

Nyt kaikki oli valmista aamun linturyntäykseen.

Tuli aamu. Olikin vähän pilvisempi ja tuulisempi päivä. Istuin ikkunan ääressä. Istuin ja istuin. Istuisin vieläkin, jos en osaisi luovuttaa. Ainoatakaan, siis ei yhtään, eli nolla lintua näkyvissä.

Menin ulos ihmettelemään tilannetta. Kauempana olevassa koivussa lenteli jotain lintuja. Niitä samoja, joita olen ihmetellyt muutaman viikon ajan. Ne laulavat "nips nips nips". En tunnista lajia. Näyttävät kaukaa katsottuna pikkuvarpuselta, mutta eivät ole. En tunnista lajia.

Onko ne tiaisetkin tulleet laitteistaan riippuvaisiksi. Heti kun on pikkasen pilvistä, niin jäädään koloon köllöttelemään ja katsomaan netistä kissavideoita.

No joo, mutta ei siis tullut pöntölle tänään tiaisia. Edes nuo nips-linnut eivät käyneet ikkunan takana pyörähtämässä. Voi sentään!

Joten, se turhautumisen tulos on tässä:

Hei, odota. Minulla on vielä asiaa, tärkeää asiaa. Varoittava esimerkki omasta elämästäni.

Valittelin edellisessä tekstissäni, että en ole nähnyt ja saanut kuvattua yhtään pörriäistä. Pihahommissani menin ulkovarastoon, ja kappas, yhden muovirasian pohjalla oli kartanokimalainen, kuollut sellainen.

Between blogissaan Rikkaruohoelämää esitteli kuvaa, jossa on nokkosperhonen. Kommentoidessani kyseiseen perhoseen liittyen haikailin ajatuksissani, että näkisinpä minäkin nokkosperhosen. Äsken kun menin ulos, niin ulkorapuilla oli nokkosperhonen, kuollut sellainen.

Mihin minä voisin äkkiä laittaa jonkun peruutusviestin? Pitäisi kertoa, etten minä nyt noin kiihkeästi noita asioita toivonut.

Nyt en uskalla enää edes hiljaa itsekseni ajatella mitään, toivoa mitään, kaivata ketään ihmistä 🫣. Parempi ettet sinäkään toivo. Mitään.

Jossain kauhuelokuvassako todettiin jotenkin niin, että "ajattele mitä toivot, se saattaa toteutua".

Varmuuden vuoksi kerron tässä, että vaikka tarina on tosi, en oikeasti usko muuhun kuin hupaisiin sattumuksiin.

Seuraava EI HERKILLE!

Liitteenä tässä todistekuvat vainajista, RIP. Huomaa puuttuvat ja vinksinvonksin olevat jalat sekä tuntosarvien outo asento.