EI VOI OLLA TOTTA - liittyy Arabian vanhoihin astioihin

Tämän syvän lautasen löysin äskettäin kirpputorilta. Maitoon keitetty kaurapuuro oli herkullista tuosta lautasesta lusikoituna. Ja tiedätkö mitä?! Presidentti Kyösti Kallio söi puuronsa juuri tuolta samalta lautaselta. Puuropäivinä rouvansa Kaisa Kallio kattoi pöytään nuo erittäin kauniit lautaset. 

Miten muka ei olisi totta?! Kuule, tuo juttu on ihan yhtä totta kuin kaikenlaisilla somealustoilla kerrotut muutkin "totuudet".

Sitä paitsi minulla on todiste. Käännäpä lautanen nurin.

Noin, hah haa! Näethän! Ylempi leima on sopivan epämääräinen, jotta sen voi tulkita Arabian piippuleimaksi, ja sen alla on suomenleijonaleima. Selvä juttu! Uskonet nyt?

No juu, leikki sikseen. Todellakin leikki sikseen. Nimittäin törmäsin tietoon, jota en voinut aluksi uskoa. Näin lauseen: "Arabian vanhoja astioita voi käyttää satunnaisesti juhlakäytössä, mutta arkikäyttöön ne eivät sovi". Repesin nauruun. Voi herttinen sentään. Joku käsin tiskaamista inhoava ihminen ilmaisee mielipiteensä noin vahvasti. Hekottelin ja virnuilin asialle.

Nauruni loppui lyhyeen, kun huomasin, että mokoma lause oli lainattu "hygieniapassi" -sivustolta. Mitä ihmettä, mitä hygieniaongelmaa muka niihin astioihin voi liittyä. Yritin vielä vähän naureskella.

Oli pakko jatkaa tietojen etsimistä. Suustani kuului "mitäh", "ei voi olla totta", "mikä juttu tämä nyt on", jne. Lopulta oli uskottava. Entisinä aikoina astioiden valmistuksessa käytettiin lyijyä ja kadmiumia. Erityisesti lasituksessa ja värillisissa kuvioissa on näitä raskasmetalleja. Ja kun noista astiosta juodaan ja syödään, niin ihminen saa elimistöönsä lyijyä. Jos juo ja syö paljon, niin voi lihoa, ja kappas vain, saada siinä ohessa myös lyijymyrkytyksen. Pitkäaikaisen liiallisen altistuksen seurauksena voi saada nimenomaan kroonisen lyijymyrkytyksen, jossa on niin pitkät litaniat erilaisia oireita, etten niitä nyt tähän kirjaa. Akuuttia myrkytystilaa astioista ei voi saada. Krooninen lyijymyrkytys on niin katala vaiva, että luustoon kertynyt lyijy vapautuu vähitellen verenkiertoon vielä pitkään altistuksen loputtuakin. 

Vuonna 1973  Ylikahri ja Toivonen julkaisivat tutkimuksensa "Astioiden lyijypitoisuudet". Sen ansiosta alettiin kiinnittää huomiota ruoka-astioiden lyijypitoisuuksiin ja määritettiin turvallisuusrajoja. Arabian tehdas lopetti lyijyn käytön lasitteessa 1970-luvulla. Halpatuotannon maissa sitä käytetään edelleen.

Vähänkö nolottaa, kun vielä muutama päivä sitten olisin ollut valmis marssimaan mielenosoituksessa kantaen kylttiä "Käyttäkää vain kaunista vanhaa Arabiaa".

Löysin kylläkin myös asiantuntijoiden kriittisiä kannanottoja, joissa valitettiin sitä, että viranomaiset tiedottavat niin vähän asiasta. Käytännössä on siis tuurista kiinni, että sattuuko näkemään jossakin lehdessä tai netissä tiedon siitä, että on tullut nuoleskelleeksi myrkkyä vuosikymmeniä.

Lähteinä tässä jutussa olen käyttänyt hygieniapassi-, yle- ja ttl(työterveyslaitos) -sivustoja.

Kadmiumia on punaisissa, keltaisissa ja oransseissa kuvioissa.

Omasta tilanteestani huolestuin. Lapsuudenkodissa oli käytössä arabian astiat, siis ennen 1970-lukua valmistetut. Lähtiessäni omaan kotiin sain mukaani ukin perintönä Lumikukka-kahviastiaston. Innostuin silloin keräämään Lumikukkaa muutenkin. Myös muut arabiat alkoivat kovasti kiinnostaa. Mitä vanhempi astia, sitä rakkaampi aarre. En ole koskaan säilönyt noita astioita koristeina, vaan ne ovat olleet koko ajan arkikäytössä. Sen on mahdollistanut käsintiskaajien heimoon kuulumiseni. Vuosien myötä aatteeni astioiden suhteen on vain vahvistunut. Joten viimeiset 30 vuotta olen päivittäin juonut kahvini arabian vanhoista kupeista ja syönyt ruokani arabian lautasilta. 

Olen nauttinut niiden monipuolisesta kauneudesta ja samalla tuntenut sydämessäni suurta kunnioitusta vanhaa suomalaista tuotantoa kohtaan. On tuntunut niin hyvältä kuulua siihen jatkumoon, siihen osaan Suomen historiaa, jossa Niskavuorella juotiin Loviisan-päivä kahvit arabian kupeista, ja jossa opettajatar Ilona pyydettiin vanhan emännän luo kahville ja puhuteltavaksi, ja jossa Aarne-isäntä vanhan emännän puheista hermostui ja paiskasi kupin lattiaan, ja jossa vanha emäntä komensi palvelijaa: "Salli korjaa sirpaleet". 

Joko riittää, tuliko selväksi? Ei ole kysymys pelkästään kahvista ja kalakeitosta. Isommat asiat ovat kyseessä.

Ja nyt sitten jotkut tyypit tulevat sanomaan, että se kaikki on ollut väärin ja vaarallista. Minä en millään haluaisi uskoa. Sirpaleiksi meni iso osa minunkin menneisyyttä. Salliiiiii ...

Minun pitää myös pahoitella ja pyytää anteeksi sitä, jos joku on aiempien tekstieni ja kuvieni takia innostunut käyttämään liikaa vanhaa arabiaa. Juhla- ja satunnaiskäyttöön ne sopivat edelleen, mutta ei jokapäiväiseksi tavaksi.

"Jos tällaisia astioita käytetään ruokailussa koko ajan, veren lyijypitoisuus kyllä nousee."  Tämä asiantuntijalausunto vähän hätkäytti. Ehkä minun kannattaa selvittää, että minkä verran minun veren lyijypitoisuus on noussut.

No niin, on loppukaneetin aika. Jos näet uutisotsikon: "Arabian vanhat astiat tappoivat varsinaissuomalaisen pariskunnan", niin tiedät, että annan blogikirjoitukset olivat sitten siinä.