Sielun lepuutusta

Ei, ei lepatusta, vaan nimenomaan sielun lepuutusta ja rauhoittumista.

Tässä Satavuotiaan tontilta muutama näkymä, joita voisin katsella vaikka kuinka pitkään. Sielu lepää ja mieli rauhoittuu. 

Tässä kuvassa on ylä- ja alapihan välinen rinne ylhäältä päin kuvattuna. Siinä on monessa kerroksessa reheviä saniaisia. Niiden välissä pilkottaa nuori mongolianvaahteran taimi, jonka olen siirtänyt tuohon jostain muualta. Pihalla oli ennestään yksi vanha mongolianvaahtera, jonka siementaimia löytyy milloin mistäkin.

Naapurin puolella on pieni "joutsenlampi"; joutsenet ovat muutamana kesänä pesineet siinä. Kun istun tuvassa ikkunan ääressä olevassa keinutuolissa näen tuon lammen. Parhaillaan siinä kukkivat ulpukat ja keltakukkaiset kurjenmiekat. Joskus peurat ja hirvet käyvät tuossa juomassa ja herkuttelemassa mehevillä vesikasveilla. Tuota lammen seutua voin katsella tuntitolkulla hiljaisuuden vallitessa ajatusten harhaillessa siellä sun täällä.

Polku nousee metsäämme. Kirkas auringonpaiste saa nuorehkot tammet oikein hohtamaan.

Tästä pusikosta tykkään. Raivaan sitä vain sen verran kuin on pakko, jotta sinne sekaan pääsee pujahtamaan. Polku on nytkin niin kapea, ettei sitä oikein erota. Oikealla on salavankannosta kasvava puska edessään varjoliljoja. Liljat ovat olleet siinä ennen meitä; joka kesä ilmaantuu yksi kukkavarsi lisää. Vasemmalla on iso kuusi, jonka vierestä alkaa tuomikko. Polun vasemmalla puolella lirisee noro, joka on nyt lähes kokonaan kasvillisuuden peitossa.

Porttinäkymä pihaltamme metsän suuntaan. Tammi ja pensaat reunustavat hyvin porttia. Jostakin syystä pikkulinnut tykkäävät usein istua tuossa portin yläkaaren keskikohdalla.

Sateinen aamu alapihalla. Tykkään noista pyöreistä kedoista, vaikka en saisi juurikaan varsinaisia ketokukkia niihin tänäkään kesänä. Erilaisia siemeniä olen kyllä heitellyt niihin ihan roppakaupalla. On kiehtovaa ajaa nurmikko noiden lämpäreiden ympäriltä. Seisoskelen usein myös yläpihan reunalla ja katselen alas tätä näkymää.

Myös punaiset yksityiskohdat vihreyden keskellä saavat minut pysähtymään paikoilleen ja ihastelemaan.

Tämä on juhannusmorsianruusun oksan latva. Uusia lehtiä ja ehkä kukkanuppukin?