Levoton lentelijä



Satavuotiaan tupamme ulkoseinillä ja katon reunassa lenteli joku iso. Joku uusi ja ennennäkemätön. Jälleen joku uusi! Lenteli niin nopeasti, että oli vaikea katseella seurata. Puhumattakaan siitä, että olisi päästänyt lähelleen. Tässä lampun päällä, ...


... tässä seinällä ja ...


... tässä ikkunakarmin päällä. Kuvat ovat huonolaatuiset, erityisesti tuo seuraava, jossa näkyy siipien alapinta. Tuo kuva on kuitenkin oleellinen tunnistamisessa.

Tämä levoton perhonen on suurin hopeatäplä. Ja sen erottaa muista hopeatäplistä takasiiven alapinnan vihertävällä pohjalla olevista hopeisista pitkittäisviiruista. Kaikilla muilla hopeatäplillä on samassa kohtaa täpliä.

Näin sain todistettua, että tämä levoton lentelijä on keisarinviitta. Englanniksi nimi on hauska; Silver-washed Fritillary.

Keisarinviitan siipienväli on noin kuusi senttimetriä. Aikuinen perhonen vierailee putkikasvien kukinnoilla, esimerkiksi karhunputkella. Toukka elää orvokeilla. Lentoaika on heinäkuun puolivälistä elokuun jälkipuoliskolle.

Ihmettelen vain, että mitä tuo teki meidän tuvan ympärillä, miksi se kiehnäsi pitkin seiniä? Tietysti oli mukava, että tuli ja kiehnäsi. No, jokatapauksessa tiedän mitä jatkossa en tee. En revi pois enää yhtään putkikasvia. Ja orvokkeja levittelen vielä lisää ympäri tonttia. 

Tämä näkemäni keisarinviitta on koiras. Sillä on, tai pitäisikö sanoa hänen ylhäisyydellään on etusiivissä neljä mustaa koirassuonta.

Ensimmäinen tapaamani koiras, jolla on mustia koirassuonia.

Perhostiedot olen löytänyt jälleen Forsmanin ja Vesikon Päiväperhoset Suomen luonnossa -kirjasta.

Muuten, näihin aikoihin kun alkaa useimpien päiväperhosten lentoaika, niin on jännittävää nähdä mitä perhosia ilmestyy tänä kesänä. Viime kesänähän oli varsinainen amiraalien ryntäys.

Kommentit