Läheltäpititilanne

Ostin lankakaupasta villalankaa. Sellaista hempeää, jossa värit vaihtuvat kivasti. Aloin neulomaan siitä itselleni kaulaliinaa.

En päässyt kovinkaan pitkälle, olisiko ollut jotain kymmenen riviä, kun tunsin oloni jotenkin nuupahtaneeksi. No, mitäs tuosta, ajattelin. Näin syksyllä ovat nuupahtelut ihan normaaleja.

Jatkoin neulomista. Olo ei ollut hyvä. Olinkohan saamassa flunssan? Katselin neulomaani huivin pätkää ja jotenkin en ollut tyytyväinen. Jotain oli vialla. Päätä alkoi särkeä. Oli etova olo. Ulkona muka paistoi aurinko, mutta kun katsoin ikkunasta ulos, näin vain synkkiä tummia pilviä. Minulla alkoi olla todella huono olo. Näkö välillä hämärtyi ja alkoi olla vaikea nähdä silmukat. Jatkoin silti neulomista.

En ollut syönyt mitään, en kyennyt. Suurinta herkkuani on graavisiika ruisleivän päällä, mutta nyt voileipä kuivui lautasella. Ajatuskin siitä oksetti. Kahvi ei maistunut. Käteni ulottuvilla oli Fazerin sinistä ja jotain uutta Geishaa, mutta ei, en pystynyt. En kyennyt nielemään edes pientä vesitilkkasta. Silti vain neuloin.

Puhelin soi, taas! Äh, jo viidennen kerran Veikkaustoimisto soitti. Yrittivät ilmoittaa minun loton päävoitostani. En jaksanut vastata nytkään. Pitäkööt rahansa. Mitä minä enää millään miljoonilla teen. Sydän sykähteli enää harvakseltaan.

Järki ei enää toiminut. Ajattelin, että neulon kaulaliinan valmiiksi, ja sen jälkeen soitan päivystykseen. Tai ehkä jo ambulanssin. Jatkoin siis neulomista.

Viimeisillä voimillani pistin neulomuksen pöydälle ja hitaasti ponnistin ylös tuolistani. Hetki täytyi vetää henkeä paikallaan. En pystynyt enää soittamaan apua. Jalat tärisivät. Suuntasin kohti sänkyä. Siihen varmaan jäänkin, lopullisesti, ajattelin. Kolmannella askeleella vilahti jotain punaista silmäkulmassani. Näkö oli kyllä jo muuten täysin hämärtynyt. Pään kääntäminen ja katseen kohdistaminen punaisen suuntaan vei minuutteja. Jalat eivät enää kantaneet. Lysähdin maahan ja huilasin hetken. Millimetri kerrallaan konttasin kohti punaista. Näin myös oranssia. Lankakorini! Lankakorini, jossa on värikkäitä keriä. Ja jo valmiita villasukkia.

Oooh, tunsin sydämen alkavan taas sykkimään. Keuhkot vetivät riemullisesti happea sisäänsä. Verisuonten pieni katkonainen sihinä muuttui kohinaksi. Näkö palautui kirkkaaksi. Ilo pulppusi sielun syövereissä. Elinvoimani palautui. Minä jäin sittenkin henkiin. Lähellä se kyllä oli. Voi tätä elämän riemua.

Samalla hetkellä tajusin mistä oli kysymys. Kaulaliinan langan värit olivat liian haaleita, mietoja, kulahtaneita. Ne eivät olleet tarpeeksi voimakkaita värejä minulle. Siksi en voinut hyvin. Siksi voin niin huonosti. Neulomisen terveysvaikutukset toimivat minulla vain hyvin voimakkaan värisillä langoilla.

Mitähän minulle oli lankakaupassa tapahtunut, kun noin väritöntä ja haalistunutta lankaa olin ostanut? Tia-kohtaus? Toivottavasti ei. Olinko sinä päivänä unohtanut ottaa aamulääkkeet? En tiedä. Sain nyt kyllä opetuksen. Olen jatkossa varovaisempi lankakaupassa. Onneksi ostin vain yhden kerän tuota vaarallista lankaa. Nyt työnsin aloitetun kaulaliinan ja loppukerän syvälle roskiksen pohjalle näkymättömiin. Tämän tekstin kansikuvaksikin oli pakko laittaa jotain muuta värikästä, jotta en vahingossakaan altista ketään haitalliselle värittömyydelle.

Tiedän, että ihmiset reagoivat väreihin tai värittömyyteen eri tavoilla. Yritin löytää jotain asiallista tietoa. Löysin vain maininnan, että ihmiset reagoivat yksilöllisesti, ja sen jälkeen listan yleistyksiä, joihin en täysin usko. Esimerkiksi oranssista väristä tykkäävän väitetään olevan sosiaalinen luonteeltaan. Pah! Minun lempivärejäni ovat vahvat oranssi ja punainen, ja minä jos kuka olisin valmis muuttamaan yksin metsään erakoksi.

Eräs tuttavani laittaa jouluksi ikkunoihin punaiset verhot muun perheen vaatimuksesta. Hän ei itse pysty katsomaan niitä, kun ne tuntuvat liian räikeiltä ja aiheuttavat suorastaan kivun tunnetta silmissä.

Värikkääseen sisustustyyliin liittyy vääriä oletuksia ja ennakkoluuloja. Ja kas, kuinka sattuikaan, luin tässä välissä erästä kirjaa, josta löytyikin esimerkki. "Jane näkee heti, että tämä asunto muistuttaa Frostien asuntoa. Siinä missä Frostien sisustus on skandinaavista tyyliä, vaaleaa puuta ja hailakkaa beigeä, tämä on paljon värikkäämpi. Myös sotkuisempi."

Siis värikkyys sisustuksessa ja ehkäpä myös pukeutumisessa yhdistetään homssuisuuteen ja epäsiisteyteen. Vakuutan, että vaikka meillä kotona on tummaa puuta sekä kirkkaita ja voimakkaita värejä; punaista, sinistä, vihreää, oranssia ja keltaista, niin se ei vaikuta meidän siivous- tai tavaroidenjärjestelyintoon mitenkään. Korkeintaan niin, että värittömässä kodissa menettäisin toimintakykyni enkä kykenisi siivoamaan. Minulla on myös värikkäitä vaatteita, ja silti elän kunniallisesti ja jopa käyn pesulla, silloin tällöin 😁.

No, loppu hyvin, kaikki hyvin! Otin koristani lankakerän, jossa on voimakkaita värejä, ja aloitin neulomaan uutta kaulaliinaa. Ja nyt voin hyvin.

Ero lankojen värien voimakkuudessa ei ole järin suuri, mutta riittävä. Minun makuuni vasemmanpuoleinen kerä on liian hailakkaa; siitä puuttuu väriä.