Satavuotiaan sylissä

Valitsin bingorivikseni alimmaisen vaakarivin eli VIIDEN JÄLKEEN - 20.00 - NUKKUMAANMENOAIKA. Liian myöhään huomasin, että toimintaohjeissa oli vihjeenä AIKA. Joten nyt tulee jotain muuta, mutta vähän aikaakin. VIIDEN JÄLKEEN tulee kuudes ja seitsemäs, eikös?! Lapsuudenperheessäni on ollut seitsemän ihmistä. Ensin perustajajäsenet äiti ja isä. Sitten kaksi tyttölasta. Sitten syntyi poikavauva, joka kuoli parin kuukauden ikäisenä. Seuraavaksi synnyimme minä ja pikkuveli, eli kuudes ja seitsemäs. Heidät on kuvattu tässä näin kauan sitten eräänä kesäisenä päivänä. 20.00   Vapputorilla oli oranssi teltta, jonka sisältä kuului pientä vikinää ja iloisen kuuloista pikkuhaukahtelua. Teltan ovensuussa seisova mies huuteli: "Nyt täältä terveitä koiranpentuja halvalla". Hämmästyneenä ja epäuskoisena astuin sisälle telttaan, vaikka ei minulla mitään ostoaietta ollut. Pöydillä oli kymmenisen pentuhäkkiä. Eläintenhoitajaksi esittäytynyt rouva kertoi, että kaikilta pennuilta löytyy tarvit...

Kuvassa on Matti, ylikersantti. Hän seisoo lievästi vinossa, mutta ennenkaikkea hän on kaatunut. Matti-enoni kaatui sodassa heinäkuussa 1944. Hän oli salskea ja komea mies. En tiedä hänestä kovinkaan paljon; olisi ollut mielenkiintoista tutustua häneen. Jotenkin kuvittelen, että hän olisi ollut aika erilainen kuin muut enoni. Minkähänlaisen elämän hän olisi itselleen rakentanut, jos ei olisi jo 22-vuotiaana kuollut? Hän olisi nyt 81-vuotias, jos olisi? KORJAUS edelliseen. Isosiskolla on parempi matikkapää ja selkeämpi ajattelutoiminta kuin minulla. Hän huomautti nätisti, että Matti-eno olisi kyllä jo 103-vuotias. Niin, no olkoon!                                 🪖🪖🪖 Kuule, jos haluat, että alkutekstin mahdollisesti herättämä harras tunnelma säilyy, niin lopeta lukeminen tähän.                                  🕯🕯🕯 Niin, ...

Rentukka aloittelee kukintaa pikkupuromme varrella; puron vesi suorastaan kohisee rientäessään rinnettä alas; se on saanut nyt niin runsaasti täytettä sadevedestä. Keltavuokkokin aukoi ensimmäisiä kukkiaan eilisessä auringonpaisteessa. Tuon yksilön lehdet ovat vähän omituiset. Normaalit sahalaitaisemmat lehdet näkyvät kuvan oikean ylänurkan pikkukuvassa. Tähän mennessä on ilmaantunut kolmen värisiä pystykiurunkannuksia (kukintoa lähestyvällä pörriäisellä on jo reisitaskut täynnä keltaista tavaraa, taitaa olla ahnas kaveri) ja kahden värisiä sinivuokkoja.

Kukkivia pikkuorvokkeja löysin. Viime kesänä kokeilin kasvattaa kurpitsoita yhden risu- ja lehtikasan päällä. Lannoitin niitä ulkovessan nesteillä. Eli tarkoitus ei ollutkaan kasvattaa ruokaa vaan kasanpeittovehreyttä. Tuli yksi jättikokoinen kesäkurpitsa, jonka syksyllä jätin lehtikasan päälle maatumaan. No, jokin aika sitten huomasin, että kurpitsalle oli tapahtunut jotain. Siinä oli kaksi pientä reikää ja se vaikutti lähes ontolta. Mielikuvitukseni lähti laukkaamaan. Onko sen sisällä jonkun pesä? En uskaltanut silloin tehdä mitään. Vasta tänään. Kevättaskuruohokin availee kukintojaan. Pikkuisia maljasieniä on ilmaantunut metsään paljon lisää. Löysin jopa sellaisen yhden kirkkaanpunaisen, jota olen Sirpan luontoblogissa ihaillut. Kenen kakkaa on tuollainen "lakritsapala"-kasa? Tiedätkö? Minä en. No, sitten se avausleikkaus. Kesäkurpitsan avausleikkaus. Ravistelin sitä ensin vähän; ettei vaan sisällä lymyile joku. Sitten sakset käteen ja leikkasin yläkannen pois. Kas, nätist...

Nämä kuvat otin eilen. Tänään aamu on pilvinen ja vähän tihkusateinen. Muuten, kiirastorstai tarkoittaa "puhdistautumistorstaita". Sana kiiras tulee ruotsinkielen sanasta skära eli puhdistautua, puhdistaa. Pitäisiköhän siivota? Eeeii! Pitäisiköhän lämmittää sauna? Ehkä.

Valitsin bingorivikseni vasemman pystyrivin; alhaaltapäin aloitettuna  HÄNNÄLLINEN - HILJAINEN - HUHKIA. Pahoitellen totean, että käytän nyt vanhoja valokuvia, nämä eivät ole edes aiempien vuosien huhtikuulta.  HÄNNÄLLINEN; saat itse valita mikä noista härpäkkeistä se häntä on. HILJAINEN on maisema tämä. Metsuri sai HUHKIA raivatessaan tätä kaatuneen monirunkoisen raidan aikaansaamaa sotkua.

Satavuotiaan tuparakennus on sopivan pieni ; 40 neliömetriä, ja se on punainen . " Puna hilkka" -kirjatuki on pienempi kuin useimmat kirjat. Tuo pieni ja punainen piste on väärässä paikassa, jos sen on tarkoitus merkitä ihmisen normaalilämmön kohta. Niin ainakin viimeaikaisten kokemusteni perusteella luulen. Minun uusi normaali on korkeammalla🤒. Tuosta syystä en nyt valitettavasti kykene etsimään pieniä ja punaisia pihalta ja metsästä. Tämä hameeni on liian pieni ja sopivan punainen . Se on SAAGA -hame; Saagadesignin tekemä joskus kauan sitten. Tuollainen vaateyritys aikoinaan möi pellavavaatteita messuilla ja markkinoilla, ja myös verkkokaupassaan. Ei taida olla enää olemassa, todella harmi.  Kuulun siis ihmisiin, joilla on vaatekaapissa joku todella hieno vaate, jonka aikoo laittaa päälle melko pian, heti kun on laihtunut 10 kg. Huomaatko mitä oman vastuun välttelyä; kuulun ihmisiin, en ole ainoa, on niillä muillakin. Vaikka saatankin olla ainoa tyhmäntoiveikas. Ainak...

Kuvassa on Virkkukoukkusen postikortti. Muutama sananen elvyttävistä luontokokemuksista . Tuon niminen otsikko löytyy Kirsi Salosen kirjasta Mieli ja maisemat, Eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma (Edita Prima Oy, 2005). Alla olevat tekstilainaukset ovat tuosta kirjasta. "Luontokokemuksen myönteistä vaikutusta ihmiselle kutsutaan elpymiseksi." Vihreät näkymät ja vesielementit elvyttävät. Luontokokemusten elvyttävyyttä on tutkittu, ja todettu mm., että "elvyttävä vaikutus syntyy hyvin nopeasti", ...  "elvyttävä elämys voi syntyä tahdosta riippumatta ja elvyttävää vaikutusta ei välttämättä heti huomaa." " Lumoutuminen on tarkkaavuuden tahatonta kiinnittymistä johonkin ympäristön kiinnostavaan ja innostavaan kohteeseen. ... Kohde voi olla näkymä, johon uppoudutaan niin, että koko muu maailma tuntuu katoavan ja jopa itse myönteisellä tavalla unohtuu." " Lumoutumista voi kokea, kun tekee havaintoja ympäristöstä - erityisesti jos siihen sisält...

 Juttuuni "Kasvikuviot astioissa" 22.11.2024 kuvasin kotini astioissa olevia kasveja. Muutamissa astioissa on myös eläimiä. Kokosin ne tähän tekstiin. Tämä on kirpputorilta löydetty pottamainen pikkukulho, jossa on tiklejä. Kulho on valmistettu Englannissa. PIP STUDIOn astioissa on usein kolibri tai punarinta. Kermakossa on joutsen ja kolibri. Mukin kyljessä taapertaa leppäkerttu. Pienissä keramiikkataiteilijan tekemissä kupeissa ja lautasissa on perhosia 🦋 ja lintuja 🐦. Jottei tämä menisi pelkäksi astioiden kolisteluksi, niin tähän väliin on tarpeen laittaa jotain pehmeää ja lämmintä. Silloin tällöin minun kaulaa ja niskaa paleltaa. Jos käytän poolopuseroita, niin liian lämpimän olon tullessa venyttelen ja kiskon kaulusta, siis tuntuu tukalalta ja epämiellyttävältä. Niinpä päätin neuloa irtopoolokauluksia, semmoisia yksinkertaisia kaulureita. Kun alkaa paleltaa, nappaan kaulurin ylleni. Ja kun tulee jo vähän liian kuuma, niin kauluri on helposti nykäistävissä pois. Tämä se...