Salaperäiset kesäyöt


Satavuotiaalla on ulkovessa. Öisin siellä käydessäni pääsen kokemaan vähän yöelämää. Usein viipyilen ulkona nauttien taivaan ja taivaanrannan väreistä, yön ihanista tuoksuista ja salaperäisistä eläinten äänistä. Ja myös katselen pihamme aurinkokennovalojen tuomaa tunnelmaa. 
Joskus ulkona on niin kaunista ja ihmeellistä, etten haluaisi palata sisälle ollenkaan.

Taivaanrantakuvia tykkään napsia. Auringonnousun eri vaiheissa kirkkaus ja värit ovat aina erilaisia. Sumuinen maisema aamuyöllä on aivan omaa luokkaansa.
Seuraavat kuvat olen ottanut eri öinä ja eri kellonaikoina touko-, kesä- ja heinäkuussa.








Tämän kuvan otin viime yönä klo 3.01. Ihana tähtitaivas. Näetkö kuvan kaksi kirkasta tähteä?

Useampana yönä olen seisonut pihan laidalla katsellen lepakoiden syöksähtelyä. Lähes pimeässä en tietenkään tunnista niitä lepakoiksi muuta kuin lentotavastaan.
Niistä ei ehtisi millään konstilla saamaan valokuvaa, en minä ainakaan. 

Joskus yöreissullani tapaan jonkun tutun. Niinkuin tämän Sakun. Oli kosiomatkalla tietty, vähän hermostunut. Kumppani odotti kuulemma syreenipensaikossa. Päästin hänet pian jatkamaan matkaa, tuossa taskulampun valokiilassa on vähän epämukava olla.
     
Nytpä kävikin niin, että erehdyin. Tuo on rupikonna, ei Saku. No juu, samaa sukua kyllä ovat. Pihan yövieras oli nyt kuitenkin rupikonna Robin, joka on myös vanha tuttu. Oli samoilla asioilla liikkeellä kuin Sakukin, arvaan ma.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tämä viisisenttinen oli lähtenyt liikkeelle jo iltahämärässä.

Kaikki öinen ei ole ollut hauskaa. Eräänä yönä kuulin jotain niinkuin työkoneen ääntä. Menin siihen suuntaan pihan laidalle. Näköetäisyydellä olevalla tiellä oli ilmeisesti tapahtunut onnettomuus.
Metsän läpi näkyivät siniset vilkut; ne värjäsivät maisemaa siniseksi. Kuulemani ääni tuli varmaan hinausauton työskentelystä. 
Sisälle tultua ja sänkyyn palattua en heti saanut unta, kun mietin, että mitähän kauheaa oli tapahtunut.

  💡💡💡💡

Aurinkokennovaloilla saa pihaan salaperäistä tunnelmaa. Pionipenkki näyttää yöllä tältä.

Mutta keille yössä kiiluvat silmät kuuluvat?


Päivänvalossa nämä tyypit ovat hymyilyttävän hassut.

Kommentit

  1. Kaikkea kaunista, jännää ja salaperäistä olet saanut kokea kesäöinä. Ikävä tuo onnettomuus. Taivaanrantakuvasi ovat kauniita ja nuo kaksi kiiluvasilmäistä veijaria hauskoja.

    VastaaPoista
  2. Jännittävää tuo yöelämä! Paitsi onnettomuus, se on kamalaa. Toivottavasti siinä ei sattunut vahinkoja kuin ajopeleille.
    Kiva, kun olet dokumentoinut maisemia ja tapaamiasi tyyppejä myös öisillä seikkailuillasi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti