Salaperäiset kesäyöt


Satavuotiaalla on ulkovessa. Öisin siellä käydessäni pääsen kokemaan vähän yöelämää. Usein viipyilen ulkona nauttien taivaan ja taivaanrannan väreistä, yön ihanista tuoksuista ja salaperäisistä eläinten äänistä. Ja myös katselen pihamme aurinkokennovalojen tuomaa tunnelmaa. 
Joskus ulkona on niin kaunista ja ihmeellistä, etten haluaisi palata sisälle ollenkaan.

Taivaanrantakuvia tykkään napsia. Auringonnousun eri vaiheissa kirkkaus ja värit ovat aina erilaisia. Sumuinen maisema aamuyöllä on aivan omaa luokkaansa.
Seuraavat kuvat olen ottanut eri öinä ja eri kellonaikoina touko-, kesä- ja heinäkuussa.








Tämän kuvan otin viime yönä klo 3.01. Ihana tähtitaivas. Näetkö kuvan kaksi kirkasta tähteä?

Useampana yönä olen seisonut pihan laidalla katsellen lepakoiden syöksähtelyä. Lähes pimeässä en tietenkään tunnista niitä lepakoiksi muuta kuin lentotavastaan.
Niistä ei ehtisi millään konstilla saamaan valokuvaa, en minä ainakaan. 

Joskus yöreissullani tapaan jonkun tutun. Niinkuin tämän Sakun. Oli kosiomatkalla tietty, vähän hermostunut. Kumppani odotti kuulemma syreenipensaikossa. Päästin hänet pian jatkamaan matkaa, tuossa taskulampun valokiilassa on vähän epämukava olla.
     
Nytpä kävikin niin, että erehdyin. Tuo on rupikonna, ei Saku. No juu, samaa sukua kyllä ovat. Pihan yövieras oli nyt kuitenkin rupikonna Robin, joka on myös vanha tuttu. Oli samoilla asioilla liikkeellä kuin Sakukin, arvaan ma.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tämä viisisenttinen oli lähtenyt liikkeelle jo iltahämärässä.

Kaikki öinen ei ole ollut hauskaa. Eräänä yönä kuulin jotain niinkuin työkoneen ääntä. Menin siihen suuntaan pihan laidalle. Näköetäisyydellä olevalla tiellä oli ilmeisesti tapahtunut onnettomuus.
Metsän läpi näkyivät siniset vilkut; ne värjäsivät maisemaa siniseksi. Kuulemani ääni tuli varmaan hinausauton työskentelystä. 
Sisälle tultua ja sänkyyn palattua en heti saanut unta, kun mietin, että mitähän kauheaa oli tapahtunut.

  💡💡💡💡

Aurinkokennovaloilla saa pihaan salaperäistä tunnelmaa. Pionipenkki näyttää yöllä tältä.

Mutta keille yössä kiiluvat silmät kuuluvat?


Päivänvalossa nämä tyypit ovat hymyilyttävän hassut.

Kommentit

  1. Kaikkea kaunista, jännää ja salaperäistä olet saanut kokea kesäöinä. Ikävä tuo onnettomuus. Taivaanrantakuvasi ovat kauniita ja nuo kaksi kiiluvasilmäistä veijaria hauskoja.

    VastaaPoista
  2. Jännittävää tuo yöelämä! Paitsi onnettomuus, se on kamalaa. Toivottavasti siinä ei sattunut vahinkoja kuin ajopeleille.
    Kiva, kun olet dokumentoinut maisemia ja tapaamiasi tyyppejä myös öisillä seikkailuillasi.

    VastaaPoista
  3. Ihania taivaanrantakuvia!

    VastaaPoista
  4. Upeita kuvia, aivan upeita 🖤💙😎
    Luin ensin "piinapenkki" se olikin pionipenkki 😀
    Suloisia läpsyräpylöitä nuo sammakot 🤎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Läpsyräpylä" - hauska nimitys, kiitos Rita A!

      Poista
  5. Hienosti nuo kaksi tähteä yötaivaalla näkyvät. Viimeisen kuvan iloiset lammaslapset kertovat, että moni pimeässä pelottavalta tuntuva asia on päivänvalossa hellyttävä, eikä lainkaan pelottava.

    VastaaPoista
  6. Kesäöissä on tunnelmaa! Joskus minäkin menen pihalle ihan vaan aistimaan kesäyötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäyöt ovat ihania, kiitos Saraheinä!

      Poista
  7. Hienot kuvat joista oli kiva seurata taivaanrannan värejä. Ja ainakin kolme tähteä näkyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sami niilola! Kolme tähteä? Toivottavasti et ollut saanut iskua päähäsi, kun noin paljon tähtiä näit?!

      Poista
  8. Ilmankos elokuussa vietetään Taiteiden yötä - kun taivas itsekin innostuu taiteilemaan...
    Onko kyseessä siis se kuuluisa Taivaanrannanmaalari... ja sinä onnistunut kuvaamaankin tuota öistä taikaa... nuo silmät... toiminee myös vartioina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, taivaanrannanmaalarilla on kyky käyttää värejä, kiitos Repolainen!

      Poista
  9. Minäkin menen välillä aamuyöllä puutarhaan hiippailemaan, jos satun olemaan hereillä. Se on jotenkin aina yhtä hieno kokemus!
    Mahtavia kuvia olet aamuöisin napsinut!

    VastaaPoista
  10. Hienoa katsoa yö-kuvia kun minä pysyttelen tiivisti sisällä yöaikaan. Minulla on yöastia :-) eli huussiinkaan ei tarvitse pimeään aikaan kipittää. No tosin elokuun lämpimät jo vähän aikaisemmin pimenevät illat on ihan ainutlaatuisia. Kiitos hienoista kuvistasi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuun illat ja yöt ovat kiehtovia, kiitos Terhi!

      Poista
  11. Ihania kuvia. Olet kyllä rohkea, kun seikkailet pimeässä. Minulle ei taitaisi taskulamppu riittää.

    VastaaPoista
  12. Ihania kuvia. Nuo aurinkokennovalaisimet on mainioita, meillä on Mangusti, tosin hajosi jo se aurinkokenno mutta onpa koristeena. Olipa surullinen tuo onnettomuus, toivottavasti ei käynyt mitään henkilövahinkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Aurinkokennovalot ovat meillä ympäri vuoden ulkona, ja on hienoa seurata, miten jo tammikuussa ne saavat valoa sen verran, että palavat vähän aikaa. Se onnen hetki, kun ne ensimmäisen kerran syttyvät.

      Poista
  13. Et sitten suudellut sammakkoa - jospa se olisi muuttunut prinssiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, en tajunnut 🫢🤣. Kiitos Maija!

      Poista
  14. Tykkään kovasti yöhiippailuista ja tapaamisista! Lepakot mökillä myös lentelevät, joskus törmään ukkoetanaan ja sammakoihin. Yön äänet, valot, taivaan sävyt, tähdet - upeita, vilkkuvalot ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kivipellon Saila! Kuvailet hienosti noita yön ihanuuksia, joista minäkin tykkään.

      Poista

Lähetä kommentti