Repolaisen Marraskuun Bingo

Valitsin bingorivikseni keskimmäisen vaakarivin eli

SURISISIN - ÖISIN - LÖYSIN

Mitä? Miten muka ei ole oikeat sanat? Kyllä noin saa tehdä. Minulla on Repolaiselta kestolupa löysäillä noiden bingoruudukossa annettujen sanojen kanssa. 

SURISISIN

Muistui mieleen joskus jostain lukemani tai kuulemani "vitsi". Olisikohan se ollut joku kärpäsjuttu. Se meni jotenkin näin. Kärpänen kysyi kaveriltaan: "Surisisitko, jos minä kuolisin?" Ja toinen vastasi: "Tietenkin surisisin."

Tuossa kuvassahan ei ole kärpänen vaan - IIIIK - SKORPIONI, kirjavaleskorpioni. Se oli tässä taannoin Satavuotiaan keittiössä.

Kirjavaleskorpioni on pieni muutaman millimetrin pituinen hämähäkkieläin.

Suomen Luonto 10/2019 -lehdessä kirjoitetaan siitä otsikolla "Saksekas ötökkä olohuoneessa". "Valeskorpionit ovat armottomia petoja. Ne pyydystävät saaliinsa saksillaan, joissa olevat myrkkyrauhaset tainnuttavat uhrin hetkessä."

"Sisätiloissa niille kelpaavat kirjatäit, koiperhosten ja turkiskuoriaisten toukat sekä muut pienet selkärangattomat."

Siis nimestään huolimatta ne jättävät lukutoukat rauhaan. Luultavasti.

Kirjavaleskorpionia sanotaan hyödylliseksi seuralaiseksi ja asuinkumppaniksi, koska se siis hävittää sisätiloista muita haitallisia ötököitä. Muuten, myös muurahaiset kelpaavat sille. Ja ... ehkä kuitenkin myös, tai en tiedä, no, sanon kuitenkin, että jos olet lukutoukka, niin kannattaisi varmaan olla varovainen, varmuuden vuoksi. 

Mitäpä sitten tapahtui tuolle kuvan kirjavaleskorpionille? Sitä saat ihan rauhassa hiljaa itseksesi miettiä. Sanonpahan vain, että kyllä surisisin; olisihan se ollut hienoa pitää lemmikkinä, siis elävänä lemmikkinä tuollainen hyödyllinen pikkuskorpioni.

Mutta kun luulen ehkä vähän olevani lukutoukka, tai ainakin saatan vähän näyttää siltä.

ÖISIN

Öisin kun käyn vessassa, ... ei hemmetti, mitä taas olen kirjoittamassa. Ei kaikkia asioita tarvitse kertoa muille.

Siis, otetaan uusiksi.

Öisin kun käyn vessassa, ... ööö ... otin tuon valokuvan.

Jos joskus öisin en meinaa saada unta, niin katson Areenasta Pentuliven pentujen nukkumista, ja kyllä alkaa silmä luppasta. Toinen keino on miettiä mitä mukavaa tänään tapahtui ja mitä kivaa on tiedossa huomenna. Hyvä mieli "sammuttaa valot".

LÖYSIN

Löysin itsestäni seniorin. Kaupungin tarjoamalla seniorirannekkeella käyn hyvin edullisesti kuntosalilla. Salikäynnin jälkeen olo on yhtä autereinen kuin nuo kukkakuvat; mieli on kirkas, lämmin ja iloinen.

Ja on ollut pakko myöntää se tosiasia, että ns. lihaskunnon ylläpitämiseksi ei riitä Satavuotiaan metsässä ja pihassa puiden sahaaminen, pölkkyjen kantaminen, kivien siirtely, savisen maan lapioiminen ja muut leppoisammatkin hommat. Tämä oli karvas kalkki nieltäväksi. Aiemmin ajattelin, että joutilaiden kaupunkilaisten hommaa tuollainen kuntosalilla käynti, ja ainakaan mitään venyttelyjä ei normaali ihminen kaipaa. Kyllä se riittää, kun maalla rehkii selkä hiestä märkänä kunnon raakaa oikeaa työtä tehden.

No nyt tämä seniori tekee molempia; vääntelee itseään hienostuneesti kuntosalilla JA savisissa saappaissa möyrii metsä- ja pihatöissä. Eikä ole enää niin raihnainen ja kankea olo. Mutta silti se metsä - ah metsä! Siellä sieluni laulaa hoosiannaa, vai oliko se hallelujaa?!