Satavuotiaan sylissä

"Suklaa halpenee pian - kaakaon hinta lähti laskuun". Tämä otsikko löytyi Ylen nettiuutisista 14.2.2026. Jutun oli kirjoittanut Anu Pekonen. Tekstistä käy ilmi, että suklaa halpenee jo tämän vuoden aikana. Apua, tätä vuotta on jäljellä enää vähän yli kymmenen kuukautta. Nyt tuli kiire! On keksittävä lisää käyttöä suklaalle. Ne ajat ovat kohta takanapäin, kun suklaalla herkuteltiin nauttimalla sitä suun kautta vain erityistilanteissa. Jatkossa voit säästää kasapäin rahaa käyttämällä suklaata monenlaisiin tarkoituksiin, jolloin voit jättää monia muita tarvikkeita ostamatta. Tässä joitakin minun ehdotuksia. Ne ovat aakkosjärjestyksessä, joten tarvittaessa löydät ne helposti. DOSETTI . Ota konvehtirasia, jossa on konvehteja kolmessa rivissä seitsemän kappaletta. Näin jokaiselle viikonpäivälle on paikka aamu-, keskipäivä- ja iltalääkkeitä varten. Täytä tämä suklaadosetti muuten tavalliseen tapaan, mutta nyt painele pillerit konvehteihin. Kaunis konvehtirasia yöpöydällä luo aivan e...

Satavuotiaan yläpihalla kiven päällä istuva lammas saa jo pilvisenäkin päivänä niin paljon valoa, että illan tullen sen silmät loistavat hyvän aikaa. Nekkumetsässä joidenkin nekkujen varret ovat hukassa. Tuo alla oleva penkki odottelee saunojia. Siihen on mukava istua vilvoittelemaan löylyjen välissä. Alapihalle on ilmaantunut taas suden jäljet. Naapurissa asuva metsästäjä tunnisti ne. Eikä siinä vielä kaikki. Se oli virtsallaan merkinnyt reviiriä kahteen eri kohtaan. Me ei oltu tajuttu tehdä samaa, siis ennen sutta. Nyt se ja mahdollinen laumansa olettavat omistavansa meidän alapihan. Voi sentään. Täytyy valmistautua henkisesti kohtaamaan susi. Vaikeinta on rauhallisena pysyminen. Se, ettei lähde juoksemaan. Sudet eivät tykkää savun eikä parfyymin tuoksusta. Tänään poikkeamme tuohon metsän puolelle kaatamaan yhden puun. Sitä ennen suihkutamme takeillemme Bossin Alive -parfyymiä, jotta pysyisimme elossa.

Eilinen päivä herätti minussa ajatuksia ystävä -sanan käytöstä. Ymmärrän mitä tarkoittaa, kun ihmiset ovat ystäviä keskenään. Tajuan myös "eläinystävä" -nimityksen. Tiedän myös esineisiin liittyvän romanttisen rakkauden eli objektofilian. Mutta sitä en ymmärrä, miten ihminen voisi olla jonkun villasukan, kasvin, ruoka-aineen tai kirjan ystävä. Olet varmasti joskus kuullut jonkun sanovan, että: "En ole sarjakuvien ystävä", "En ole maksalaatikon ystävä" tai "Olen keltaisten kukkien ystävä". Suo nyt minulle se ilo, että irvailen vähän tällä asialla. Korostan, että tämä ei kohdistu kehenkään henkilökohtaisesti, jos vaikka tuntuisikin siltä, että nyt kalikka kolahti. Minulle ei edes jää mieleen tällaiset asiat, että onko joku jossakin yhteydessä käyttänyt ystävä -sanaa tällä tarkoittamallani tavalla. Kirjoitan nyt siis yleisellä tasolla tästä aiheesta. Ja tämä on siis pelkästään minun ongelmani. En voi sille mitään, että nipottajalohko aivoissani höri...

Aikuisten lukudiplomista puuttuu enää kolme kirjaa. Päätin lukea ne siinä järjestyksessä kuin ne kirjastosta varauksien kautta saisin käsiini. Paitsi aihealueen " Klassikkoja " Emily Bronten Humiseva harju osui silmiini kirjakaupan alepokkaripinoissa. Siitä se lähti mukaani kotiin, siis kassan kautta. Kassasta tuli mieleeni äskettäinen apteekkireissuni. Jo apteekin ulko-ovella oli lappu, jossa kerrottiin valtakunnallisen häiriön vuoksi vain käteisen kelpaavan maksuvälineenä. Kuulin kassarouvan kertovan otto-automaatille menijöille, että missä automaatissa vielä on rahaa. Hmm, mitenkähän minä jatkaisin tätä tarinaa. Kun tuo sädekehä pääni päällä lämmittää niin mukavasti. Minulla ei näes ollut hätää; minulla on aina mukana käteistä sen verran, että saan tarvittaessa normaalikokoiset ruokaostokset ja nyt noi lääkkeet maksettua. Ymmärtäkää hyvät ihmiset varautuminen! Käteistä aina mukaan, ja kotona vielä jemmassa lisää. Ja se muukin kotivara! Huh, pääsinpäs taas saarnaamaan. ...

Oho, minähän aloin oikein ahnehtimaan Aikuisten Lukudiplomin suosittelemia kirjoja. Yritänpä nyt vähän jarrutella. Kirjoista pitää nauttia, lukea kiireettä ja ajatuksella. Ei tämä mitään suorittamista tai kilpailua ole. Bazterrican Rotukarja on luettu. En ole ennenkään ollut kovin innostunut syömään lihaa; tämän kirjan jälkeen vielä vähemmän. Tässä dystopia-kirjassa siis eletään maailmassa, josta kaikki eläimet on pitänyt hävittää tappavan viruksen vuoksi, ja jossa syödään ihmislihaa. On lihan kasvatuslaitoksia, teurastamoja ja lihanpakkaamoja, joista en nyt tässä kerro enempää yksityiskohtia. Ymmärrät varmasti. Kirjan päähenkilö on töissä lihanpakkaamolla. Lihatuotteista on kiellettyä käyttää ihminen-nimitystä, vaan ne ovat päitä. Jotkut perheet hankkivat kodin kylmähuoneeseen ns. "kotitalouspään". Päähenkilön siskon järjestämissä juhlissa on hopeatarjottimella uunissa kypsennetty käsivarsi, jonka ympärillä on salaatinlehtiä ja retiisisiivuja. Maisteltuaan lihaa vieraat sa...