Satavuotiaan sylissä

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat. Tuokoon tullessaan mitä kaipaat. Vieköön mennessään mitä taakkana kannat. Nyt olemme eläneet yhden kokonaisen vuoden Satavuotiaan kanssa; ensimmäisen kevään, ensimmäisen kesän, ensimmäisen syksyn ja nyt jopa kunnollisen lumi- ja pakkastalven.  Tämä on ollut hieno vuosi!

  Jouluaattona ennen joulurauhan julistusta veimme metsään herkkuja eläimiä varten. Valitsimme sellaisen paikan, joka ei ollut kovin lähellä pihaa, koska emme halunneet houkutella mahdollisia petoja kovin lähelle. Näillä seuduin on tehty susihavaintoja. Paikan täytyi olla kuitenkin sellainen, jonne pystyisimme sisältä käsin kiikaroimaan, jos joitain eläimiä sattuisi tulemaan valoisaan aikaan. Kattauksen jälkeen satoi enää vain vähän lunta, eikä tarjoilu onneksi peittynyt lumeen. Metsäneläinten joulupöytä sisälsi porkkanoita, omenoita, kaalia, pipareita, pähkinöitä ja leipää. Joulupäivänä oli jännittävää mennä katsomaan herkkupöydän tilanne. Paikka näytti tältä: Niinpä, ei edes yhtä ainoaa pähkinää ollut syöty tai haettu. Porkkanoista näkee, että ne ovat jäässä. Mitään jälkiä ei lähellä ollut. Joku tassueläin oli lähestynyt, mutta seitsemän metrin päässä kääntynyt pois. Jäniksen jäljet näkyivät 60 metrin päässä herkuista. Mitään muita eläinten jälkiä ei näkynyt alueella. Tiistaina...

  Kuva on KARTOn joulukortista, tekijä Jan Bergerlind Design. Pitääkin tästä lähteä metsään kattamaan metsäneläinten jouluherkkupöytää.

  Aamupimeällä satoi hetken melkein patalapun kokoisia lumihiutaleita, siis lumitikkuja 😁. Pitääkin tästä lähteä sään pitoon.

Voisipa tuoksusta ottaa valokuvan. Tässä olisi ensimmäisenä niin suloinen kuva. Tein eilen piparitaikinan, josta puolet käytin tänään perinteisiin tassupipareihin ja metsän eläinten pipareihin. Toisen puolen pistin kulhoon, johon lisäsin rasiallisen aprikoosimarmeladia ja silputtua suklaata. Siitä tuli pehmeä kakkutaikina.  Tein toisen kakkutaikinan. Murokakkutaikinaan lisäsin suklaasilppua ja pieneksi paloiksi leikattua taatelia. Taateli oli minusta jotenkin kuivan oloista, löysin kaapista ahvenanmaalaista omenalikööriä, jota kaadoin taatelisilpun päälle. Siinä se sai marinoitua pari tuntia. Laitoin samaan vuokaan toiseen puolikkaaseen piparitaikinaa ja toiseen päähän taatelitaikinaa. Näin samaan kakkuun tuli kahta eri makua. Tuo kuva ei paljon kerro, se voisi ihan hyvin olla vaikka siperialainen saaristolaisleipä. Mutta eipä ole. Vasen puoli on taatelia ja oikea puoli piparia, rajaa ei kyllä kovin hyvin erota. Kakku on tylsän mallinen, mutta sen pitää vielä matkustaa, ja tuon muo...

  Kun talvi saapuu, miehen sormet alkavat syyhytä. Hän odottaa pientä pakkaskeliä ja sopivaa määrää tietynlaista lunta. Kun em. olosuhteet ovat kohdallaan, hän päästää itsensä irti. Matot hankeen! Nyt oli se päivä. Hän vei kaikki matot lumeen, polki niitä siellä, käänsi ja taas talloi niitä lumessa. Jätti vielä hankeen. Välillä hän kävi siivoamassa. Hupsis - siinä tuli joulusiivous tehtyä samalla.  Mies kantoi matot yksitellen tamppaustelineelle ja hakkasi niistä lumet ja viimeisetkin pölyt pois. Vei ne sitten sisälle ja asetteli paikoilleen. Lopputuloksena siisti ja erittäin raikas koti. Minäkään en ollut joutilaana vaan samaan aikaan sahasin polttopuita, niitä ohkaisempia. Ja sahattavissa puissa näin taas jotain pientä, kaunista ja mielenkiintoista. Ulkotöiden lomassa helppo pikaruoka; painelin lanttulaatikkoon makkaran paloja ja uuniin.

  Nauhuksen kukinto. Aaprotin versoja. Kun tyhjensin kesäkukkaruukkuja, neilikka oli niin voimissaan ja kaunis, joten istutin sen yhden uuden kukkapenkin nurkkaan. Kukkapenkki on muuten nätisti lumen peitossa, mutta jänis tai jänikset ovat jotenkin aistineet neilikan lumen alta ja silpunneet sen suihinsa. 

 

Syksyinen kova tuuli kaatoi yhden vanhan monihaaraisen raidan. Sen jälkeen, kun metsuri oli sahannut rungot pätkiksi, paikka näytti tältä; runkojen ja oksien sekasotkulta. Tämä on siis "ennen" -tilanne. "Jälkeen" -tilanteen kerron ehkä vasta tulevana kesänä. Metsurinkin arvion mukaan ainakin osa kertyneestä puuaineksesta on polttopuuarvoltaan tasan nolla. Tervekin raitapuu ei liene kovin tehokasta poltettavaa puhumattakaan tuosta kaatuneesta lahosta puusta. Näin selitin itselleni, että miksi vain aioin leikkiä puulla enkä kanna sitä pihaan polttopuuksi. Rupesin sitten tosiaankin miettimään, että miten tilanteen voisi hyödyntää? Mitä muistomerkiksi jätetyn korkean kannon ympärille voisi kehitellä? En meinannut saada seuraavana yönä unta, kun pää kävi innostuneilla ylikierroksilla noita miettiessä. Ja luulenpa, että jotain keksinkin ... Mutta ne ovat näytettävissä ja kerrottavissa vasta ensi kesänä. Mutta en kuitenkaan malta olla esittelemättä välivaihetta: Tuossa koh...

Tänään Ylen nettiuutisissa on Hanna Terävän juttu, jossa hän antaa yksitoista konkreettista vinkkiä nopean mielihyvän lähteille. Jutun otsikko alkaa "Kaipaatko piristystä ..." Tässä kuvakaappaus yhdestä vinkistä: No niin, se mitä minä olen tässä jo muutaman viikon ajan tehnyt on sitten dopamiinineulomista . Neulon itselleni tikkuria sillä periaatteella, että vaihdan väriä, kun siltä tuntuu. En tavoittelekaan nyt mitään tyylikästä villapaitaa, vaan iloista ja lämmintä.  Tuon uutisjutun mukaan kirkkaat värit kiihdyttävät dopamiinin eritystä. Olenkin huomannut sen, että jokaikinen värikäs silmukka on ilo ja nautinto neuloa; dopamiiniahan siellä aivoissa silloin  purskahtelee! 🤣 Pitääkin tästä lähteä neulomaan!

  Nämä ensimmäiset kuvat ovat siitä lähes pystysuorasta rinteestä, josta olisi suorin tie vuoren huipulle. Rinne on niin jyrkkä, ettei sitä pysty edes siistimään noista kaatuneista puista, koska niiden luokse ei pysty ihmisvoimin menemään. Alla on kokonaiskuva rinteestä. Sen jyrkkyys ei tule kovin hyvin esiin kuvassa. Huipulla näkyy se kaatunut ja vielä kallellaan oleva mänty. Tässä on jyrkkä rinne talon takaa. Myös portaiden viereinen rinne on sateisen syksyn ansiosta niin vehreä; sammalpeite on harvinaisen paksua. Pitääkin tästä lähteä sään pitoon.

Sara blogissaan esitti jouluisia kysymyksiä ja vastauksiaan niihin. Hän toivoi bloginsa lukijoiden jatkavan kysymyksiin vastaamista. Joten kerron nyt vastauksiani joihinkin Saran blogin kysymyksiin ja lisään sekaan vähän omia kysymyksiäni. Sinäkin voit tehdä samoin ja tavallaan jatkaa tätä ketjua. Mikä on paras joulutuoksu ?Joulupipareiden tuoksu, toisena tulisi sisällä olevan kuusipuun tuoksu. Noissa pikkuvuoissa on piparitaikinaa, puolukkasurvosta ja suklaata. Olen varmaan jo kymmenen vuoden ajan tehnyt tassumuotilla pipareita, joihin lisään heti uunista ottamisen jälkeen suklaan. Teen näitä useamman taikinan verran joulun aikoihin, olen mm. vienyt niitä aina töihin työkavereille. Kun edellisen työpaikkani työkaverit olivat viime kesänä vierailulla, niin tein tassupipareita silloin heillekin, siis elokuussa. Teetkö jotain " Eläinten joulu" - teemalla ? Kyllä. Lemmikki- tai kotieläimiä ei ole, mutta viemme aina jouluaattona sopivaan paikkaan metsään jouluaterian: pähk...